Head Eastin uusintajulkaisuja on allekirjoittaneen taloudessa odotettu pitkään ja hartaasti. Onkin tyypillistä tuuriani , että ne aloitetaan huonommasta päästä. Onneksi se ei sentään tarkoita, että A Different Kind of Crazy olisi huono levy. Muutamaan edelliseen Head East -albumiin verrattuna biiseissä on vain vähän vähemmän kaikkea kivaa, mutta kyllä tätäkin ilokseen kuuntelee.

Kyseessä on siis 70-lukuinen amerikkalaisorkesteri, joka soittaa isoa, stadionluokan hardrockia. Voimakasäänistä laulajaa (John Schlitt) taustoittaa suuri kokoonpano, jonka melodiatajuinen kitaristi (Mike Somerville), tanakasti komppaavat rumpali (Steve Huston) ja basisti (Dan Birney), kera syntetisaattorin ja pianon taitajan (Roger Boyd) kanssa ovat saaneet muun muassa Kansasia tuottaneen Jeff Glixmanin ohjauksessa levyn, joka on vahvasta aikakauden tunnusta huolimatta kestänyt aikaakin. Melodiat ja osaaminen yksilösuorituksissa ovat tällä valttia, kuten myös tyylikkäät taustalaulut, joihin useampi soittajista osallistuu ja joihin on nähty onnistuneesti vaivaa.

Vaikka A Different Kind of Crazy oli suhteellisen tuttu jo vinyyliltä, on sen suurin vika biisien kasvottomuudessa. Seuraavalle levylle tähän saatiin apua Russ Ballardin I Surrenderin (kyllä, sama biisi, josta Rainbow teki hitin), muodossa, mutta silloin oli Head Eastin kokoonpanokin jo muuttunut. Jonkinlaista pakkopullaa lienee siis A Different Kind of Crazy -levyn teko ollut. Siihen nähden kiekko on tasalaatuinen kokonaisuus albumiorientoitunutta rockia; ei täytebiisejä, vaan keskivertoa piirun parempia paloja tyylikkäästi esitettyinä. Klassikkobändin ei niin klassinen levy, tai jotain sinnepäin. Kuitenkin sopiva tutustumista varten, jos vanha jenkkihardrock kiinnostaa, mutta Head East ei aiemmin ole tutuksi tullut.