Sellometallipioneeri Apocalyptican 7th Symphony on synkkä levy. Sellaisen siitä tekevät At The Gates Of Manalan, On The Rooftop With Quasimodon, Sacran ja Rage Of Poseidonin jollakin tavalla tunkkainen ahdistavuus. Ok, sello ei nyt luonteeltaan varsinaisesti ole pirtsakka instrumentti, mutta tällä kertaa levyn instrumentaalien tunnelma on päällekäyvän harmaa, jopa passiivis-aggressiivinen.

Vokalisteja 7th Symphonylla vierailee Shinedownin, Gojiran, Bushin ja Flyleafin keulilta, joista mielestäni varsinaista lisäarvoa biiseihin tuovat ainoastaan upean karismaattinen Brent Smith ja Joe Duplantier, jonka laulusoundia käytetään varsin erityyppisesti kuin miten mies sitä omassa bändissään käyttää; peitsi tanassa päälle käyvästä, karhean melodisesti huudetusta power/thrash-pommi Bring Them To Lightista meikäläisen mieleen tulee pikemminkin Blind Guardian kuin Gojira. Broken Piecesissa laulava värisevä-ääninen Lacey Sturm taas voisi olla kuka tahansa naislaulaja, kappale kuulostaisi joka tapauksessa Lacuna Coilin ja Evanescencen yhdistelmältä. Mikä ei siis ole pahasta, sillä kappale kuuluu ilman muuta levyn parhaisiin. Laulajien lisäksi lainatähdeksi on saatu kerrassaan Slayer-rumpali Dave Lombardo, joka pätkyttää painostavan instrumentaali 2010:n pannut.

Levyn parasta antia laulettujen Broken Piecesin, Bring Them To Lightin ja Smithin laulaman Not Strong Enoughin lisäksi on ilman lyömäsoittimia soitettu, muutenkin kuin nimeltään kaunis instrumentaali Beautiful, joskin tarina kappaleen äänityksistä aiheuttaa pikemminkin puistatuksia kuin hauraita haavekuvia.

Paljon on siis tuttua uudellakin Apocalyptica-kiekolla, mutta onpa hiukan yllätyksiäkin. At The Gates Of Manalassa kuulijaa hämmennetään ensin hapokkaalla, Monster Magnetin stonerilta kuulostavalla jumittamisella, kunnes kolmen minuutin kohdalla tulee avokämmen poskelle: blast-beatia ja vahvasti black metalilta maistuva sävelkulku. Sitä ei ainakaan olla ennen Apocalypticalta kuultu! Rage Of Poseidonin pukaten pakaten täysi ja näennäisen kaoottinen soundimaailma taas saattaa vedota esimerkiksi Mastodonin kuulijakuntaan.

Tuikituttuun Apocalyptica-tyyliin, 7th Symphony tarjoaa vähän kaikkea, vähän kaikille. Mutta eipä sitä muuten neljää miljoonaa levyä myydäkään, ja tyhmähän se on, joka menestysreseptiä muuttaa.