Newyorkilaisbändi Unearthly Trancen kaksi edellistä täyspitkää, The Trident (2006) ja Electrocution (2008), merkitsivät bändille heilahdusta mustemmille vesille. Vaikka jo yhtyeen aiemmat albumit olivat tummia ja varsin järkähtämättömiä kokonaisuuksia, toi bändi ilmaisuunsa selkeämpää kontrastia ja iskevämpää dynamiikkaa vasta The Tridentilla, jonka myötä bändiä ehdoteltiin jopa Celtic Frostin manttelinperijäksi. Yksinkertaisuudessaan iskevät, ajoittain suorastaan massiiviset riffit ja vapauttavat räväkämmät hetket saavat uudella V-albumilla kuitenkin antaa tilaa perinteisemmälle, juurevammalle ja doom-vaikutteisemmalle meiningille.

Jos monet tervehtivätkin tätä karsitumpaan suuntaan tapahtunutta muutosta innolla, minun täytyy myöntää, että V kuulostaa omiin korviini tylsimmältä Unearthly Trancelta tähän mennessä. Esimerkiksi Solar Eye on pysäyttävä siinä sanan lamaannuttavassa merkityksessä. Biisi on korostetun tahmea, eikä siinä ole tietoakaan Unearthly Trancen kahden edellislevyn groovesta. Parhaiten kiekon biiseistä groovaa hitaanpuoleinen Into a Chasm, joka onkin samantien V:n selkeää parhaimmistoa. On karsitummassa ilmaisussa toisaalta hyvätkin puolensa. Adversaries Mask 1:n pohdiskeleva, mantramainen ja melko rauhallinen ote toimisi kuitenkin vielä paremmin, jos sen ympärille olisi rakennettu huomattavasti jyrkempää kontrastia. Tylsähkö Solar Eye ja dronekokeilu Adversaries Mask 2 eivät tuota funktiota nimittäin täytä sitten millään.

The Tesla Effect on levyn vauhdikkaimpia raitoja, mutta siitäkin revittely on kaukana. Samalla kun bändin raskaus on jollain tavalla tiivistynyt ja painavoitunut, on siitä karsiutunut myös vähän reunaa pois. Edellislevyjen viiltävyyttä ei V:llä ole juuri olekaan. Pohjimmaisena puutteena on kuitenkin mielestäni se, että Unearthly Trance ei ole tälle levylle pystynyt kirjoittamaan yhtä kovia riffejä kuin aiemmin. Karsitumpi ja nihilistisempi lähestymistapa miellyttänee kuitenkin monia vanhempaankin UT-materiaaliin tykästyneitä. Esimerkiksi The Levelingin pohdiskelevassa ja suorastaan katarttisessa drone-surinassa on lisäksi hyviäkin uusia ulottuvuuksia. Kyseessä ei siis ole huono levy, mitä nyt uskalsin parin edellisen lätyn perusteella odottaa aivan helvetillisen kovaa albumia.