Jos iskivät Dillinger Escape Plan ja Mike Patton yhteen tosiasiassa jo vuoden 2002 Irony Is a Dead Scene -julkaisulla, niin Dillingerin tuonaikaisen rumpalin, Chris Pennien, muutaman mutkan kautta perinyt Return to Earth voisi olla tämän one off -kollaboraation kuvitteellinen jatko-osa. Bändin Automata-älppärillä sekoitetaan nimittäin sujuvasti matikkarockia, iskevää alternative rockia, toimivia soundi-ideoita ja jopa pattonmaisen monipuolisia laulumaneereja. Kokonaisuus on kuitenkin hallittu.

Levyn tarttuvimpia ja mielenkiintoisimpia hetkiä ovat rankahkon mutta dynaamisen avausraidan lisäksi Back of My Handin Faith No More -henkinen vaihtelu, The Replicasin suoraviivainen popahtavuus ja Snakefacen elokuvallinen lopputeema. Esimerkiksi Exit Woundin laulujutuissa kaikuu etäisesti myös Devin Townsend, minkä pistän ilolla merkille. Vaikka levy ajoittain ehkä jopa yllättää suoraviivaisuudellaan tai alternative-henkisyydellään, löytyy jokaisesta kappaleesta myös niitä hieman omalaatuisempia hetkiä.

Muutamassa kappaleessa – ennen kaikkea levyn loppupuolella God at the End of the Worldin tapaisissa biiseissä – jään ehkä kaipaamaan hieman lisää seikkailuhenkisyyttä, ja toki kiekolta pari raitaa olisi voinut kokonaisuuden pahemmin kärsimättä raakata poiskin, mutta toimii tämä näinkin. Ja mieluummin sitä aina kuuntelee hyvin toteutettua, vaikka sitten monipuolisuudestaan huolimatta valtavirtaisempaa musiikkia, kuin väkisinväännettyä eksperimentaatiota. Luontevuus on nimittäin ehdottomasti yksi Return to Earthin parhaista ominaisuuksista.