Northern Heritage lukeutuu allekirjoittaneen osalta niihin hyvin, hyvin harvoihin levylafkoihin, joiden kohdalla ei tarvitse pelätä verisesti pettyvänsä julkaisuiden tasoon, tai joiden kohdalla ei ylipäätään ole edes lupa odottaa kuin vähintäänkin kohtuullisen hyvää julkaisutasoa. Phlegein on uusi artisti tämän yhtiön listoilla, mutta yhtä kaikki priimalaatua. Myönnettäköön kyllä, meriittejä sentään miehistöltä löytyy jo ilmeisesti kuopattujen kulttiaktien riveistä.

Nimien perusteella niin bändi kuin julkaisukin olisi helppo mieltää hyvin geneeriseksi tavaraksi. Myönnän hieman jopa hermoilleeni etukäteen, että entä jos Ancient Battlegrounds ei miellytäkään minua, vaan osoittautuukin yhdeksi harmaaksi kiveksi muiden joukossa. Onnekseni turhaan. Phlegein on iskenyt levylle täsmäiskun kylmää, hyytävää ja raakaa black metalia, joka irroittaa ilmoille niitä parempia säväreitä 1990-luvun alkupuolen black metal -menosta, tuoden etenkin monet laadukkaat, sittemmin klassikoiksi laskettavat norjalaislevytykset mieleen.

Yhtyeen musta ja pahaenteinen meno onnistuu kuulostamaan hyvältä - vai pitäisikö huonon sanaleikin nimissä sanoa pahalta? - niin nopeissa kuin rauhallisemmissakin kohdissa. Tempovaihteluita on käytetty hyvin ja kokonaisuus tuntuu miellyttävän tasapainoiselta. Kylmivä ja tumma soundi on tuhti bassoltaan, mutta viiltävän terävä kitaroiltaan, rumpujen nakuttaessa miellyttävän orgaanisesti. Levy siis välttää tyypilliset lo-fi-sudenkuopat, mutta kuulostamatta tippaakaan liian puunatulta tai hienoksi hinkatulta. Homma on viimeistelty raa'alla ja karkealla rääkynälaululla, joka nousee ehdottomasti keskiverron paremmalle puolelle.

Mikä sitten tekee Ancient Battlegroundsista niin hyvän lätyn? Jollain tasolla se sama kuin mikä tekee vaikka vanhoista Darkthrone-levytyksistä niin tappavan kovia. Mustanpuhuvat sävellykset, loistava, musiikkiin sopiva toteutus sekä hallittu, turhista riisuttu kokonaisuus. Aivan korkeinta kärkeä Ancient Battlegrounds ei sentään teoksellaan saavuta - siitä tasosta jäädään vielä hienoisesti jälkeen, mutta tuostakin huolimatta käsillä on yksi vuoden kovimmista black metal -julkaisuista. Hienoa!