Lingua sijaitsee bändikartalla muutaman askeleen Cult of Lunasta emompaan suuntaan, siellä jossain Toolin ja A Perfect Circlen suunnalla, jossa ruotsalainen Khomakin fiilistelee. Homman nimi on siis aavistuksen kulmikas ja hivenen sisäänpäinkääntynyt alternative rock, jossa pääpaino on kiireettömillä riffeillä ja tunteikkaalla laululla.

Onkin Linguan etu, että bändillä on kohtuullisen kyvykäs vokalisti. Ajoittain - levyn loppupuolella useinkin - hänkin yltyy yliyrittämiseen, ja tällöin miehen ääneen hiipivä kireys ja sävyttömyys tekee laulusta hieman ikävän kuuloista. Centerpiecen ihmeellisen heikot laulumelodiat osoittavat lisäksi sen, että lapsuksiinkin eksytään vielä paikoin. Lisäksi laulajan äänenväri alkaa massiivisen 14 biisin annoksena menettää parasta teräänsä ainakin omissa korvissani.

Levy alkaa mainiolla Leave Us Yoursilla, joka onkin yksi levyn suoraviivaisimmista ja iskevimmistä biiseistä. It's There, It's Lifen maltilliset kosketinsovitukset ja luonteva rakenne tekevät biisistä seuraavan massasta erottuvan hetken. Valitettavasti sekä levyn sovitukset että tuotanto ovat nimittäin yleisesti ottaen turhan tavanomaisia, eikä albumilla juuri esitellä ratkaisuja, jotka olisivat joko erityisen omintakeisia tai välttämättä edes toimivia. Tuntuu vähän siltä, että Lingua on parhaimmillaan yksinkertaisemmissa kappaleissa, kuten avausraidalla ja tunnelmallisesti rokkaavassa I'm Notissa. Myös khomamaisessa Dejectedissa on vallan riittävästi ideaa. Muutoin levyn loppupuolelta jäävät mieleen lähinnä heimolaulufiiliksillä pelaava, outo ja mantramainen Cobalt Sky ja simppeli indiepala About Time, eivätkä nekään oikeastaan kauhean positiivisessa mielessä.

Kokonaisuutena All My Rivals Are Imaginary Ghosts tuntuukin liian kunnianhimoiselta järkäleeltä. Tyylillistä heittelyä ei levyllä liiaksi ole, mutta 14 biisin paketti onkin sitten tasapaksu ja pidättyväinen. Timantteja on tältä levyltä turha etsiä, mutta toki joukossa muutama hieman kirkkaampikin kivi on.