Jenkkityylinen thrash metal elää yllättävän paljon vokalistista. Espanjalaista Tanatossista ei valitettavasti ole siunattu järin erityisellä laulajalla. Siinähän tuo bassonsoiton sivussa jotain ärisee, mutta kieltämättä laulaja Gabin ääni tekee Tanatossisin jo valmiiksi puisevasta thrash-mätkeestä entistäkin kuivakampaa.

The Darkest Reflections on taipuvainen groove-pyristelyihin, joiden aikana musiikista voi aistia etäistä Pantera-vibaa. Bändin yhteensoitto ei kuitenkaan ole niin saumatonta, eivätkä riffit niin meneviä, että näistä pyristelyistä tulisi oikeastaan yhtään mitään. Varhaisessa teini-iässä olevan bändin parhaat näytöt löytyvät tällä erää Nuclear Wasten Testament-henkisestä riffittelystä ja Endless Frightin modernimmin mättävästä aloituksesta. Muuten jälkimmäinen biisi on tasoltaan lähinnä uuden Metallican veroista köpöisyyttä. Tietty myötähäpeä tahtoo Tanatossistakin kuunnellessa hiipiä poskipäitä punoittamaan.

Kenties Tanatossista voi kiittää siitä, että se ei yritä tuoda musiikkiinsa juuri mitään modernia. Vaikka kai se on toisaalta aivan sama, kuunteleeko sitä modernia vai oldschoolimpaa geneerisyyttä. Fucking Life Goes On, saattaisi Tanatossis todeta. Ei näillä riffeillä, ei tällä sovituksellisella näkemyksellä, pojat.