Kansitaide Yurei
Working Class Demon
CD
[ Adversum Records ]

( 8½ )
01. Brukket
02. Your Black Waters
03. The Bird of Dread
04. Steamhead
05. Velvet Demon
06. Bleeding Thoughts
07. I Am Champagne
08. Suicide Sitcom
09. Vendetta
10. The Last Wave
11. Phantom Lodge

Mies nimeltä Bjeima on hiipinyt kuin varkain norjalaisen avantgarde-metallin sisäpiiriin. Miehen rumpalointia kuultiin jo Fleuretyn paluujulkaisulla, ja Myspacen maailmasta löytyy tukku erilaisia yhtyeitä ja projekteja, joissa Bjeima vaikuttaa. Taiteilijan ensirakkaus on kuitenkin ollut täysin yksin hallinnoitu Yurei-yhtye, joka saa vihdoinkin debyyttialbuminsa koko kansan ihmeteltäväksi. On jotenkin sopivaa, että Working Class Demon on norjalaisen kansitaiteilija Kim Sølven (työskennellyt muun muassa Mayhemin, Ved Buens Enden ja Ulverin kanssa) ja Neuropa-levy-yhtiön pomon, toisen Kimin isännöimän Adversum-lafkan ensimmäisiä julkaisuja. Bjeima kun ei ole koskaan lähtenyt avaamaan metallipakettia oikeasta kohtaa, vaan lähestynyt aihetta omalaatuisista näkökulmista.

Puolihuolimattomalla kuuntelulla levy olisi helppo leimata Ved Buens Ende -kopioksi, mutta kun musiikkiin keskittyy, huomaa, että Working Class Demon on kaukana VBE:sta, jopa kaukana itse metallista. Levy sykkii rauhallisella mutta sitäkin huuruisemmalla sykkeellä, ja tunnelma on koko ajan jollain tapaa unenomainen. Musiikin pehmeys ja svengi ovat jazz-klubi/Ruotsin-laiva-tasoa, mutta silti kuulijan pitää pysyä koko ajan varpaillaan. Vertailukohtiakin nousee mieleen: Blake-ajan Ulver, myöhäisajan Beyond Dawn, hiljaisempi Magyar Posse, jopa Mr. Bungle. Siltikin Working Class Demon on omaperäinen tuotos.

Yhtenäisestä kokonaiskuvasta huolimatta myös skaalaa löytyy. Paljolti instrumentaalipohjalta himmaileva levy utuilee paikoin Twin Peaksin maisemissa, joskus taas säröä nostetaan lähes huomaamatta kitaroissa. Äänimaailma vaihtelee minimalistisesta jurnutuksesta kellopelien, hälyäänien ja muiden surinoiden täyttämäksi juhlapöydäksi. Steamheadin kaltaiset kappaleet tuovat mukaan päähän jääviä kertosäkeitä, ja nihilistinen kylmyyskin vierailee joskus nurkissa. Joskus kuitenkin täytyy hieman jopa pelätä, ettei Yurei heilahda hieman ylipitkän levynsä kanssa liiaksi laiskaan keinuntaan, mutta tätä ei onneksi tapahdu. Tekotaiteellisuuskin jää enimmäkseen Suicide Sitcomin kaltaisten sanoituskukkasten kontolle.

Kuulin Yureita ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, jolloin Bjeiman ulosanti oli vielä varsin raakaa ja ilmiselvästi velkaa Ved Buens Enden mestaritöille. Nyt turhat särmät on hiottu pois, ja jäljelle on jäänyt samettinen timantti, jonka seurassa kelpaa fiilistellä.
 



23.08.2010, Antti Klemi
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Night Vision
Night Vision
[ CD ]
http://www.myspace.com/bjeima Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 3094
Palaa »
 
Bookmark and Share