|
01. Black Like Sunday
02. Rock Pile
03. Danger Zone
04. Working Man
05. Dreams
06. Finished
07. Screamer |
Erilaisissa saatekirjeissä ja nettianalyyseissä törmää kohtuu usein Kingx's X:n nimeen. Musiikkiinsa en ollut kuitenkin ennen "Black Like Sundayta" törmännyt, ihme kyllä. Ainoa King's X-liitännäinen, jonka olin aikaisemmin kohdannut, oli Dream Theaterin biisi "Lines in the Sand", jolla King's X-vokalisti Doug Pinnick lauloi. Yksinkertaisen tehokkaalla kansitaiteella
varustettu albumi, omassa tapauksessani seitsemän kappaleen sampleri siitä, on yllätyksellinen. Kun kerran on nähnyt bändiä ylistettävän
progelegendaksi, on ensimmäisellä kappaleella, joka sattuu olemaan lätyn nimibiisi, shokkivaikutus progefaniin; musiikillinen anti muistuttaa enemmän soul/blues-vaikutteista rockia, kuin minkäänlaista progea. Hienostunut ja
keskitempoinen, crossover-potentiaalia hyödyntävä lätty osoittautuu kuitenkin ensivaikutelmaa mielenkiintoisemmaksi tapaukseksi.
Avausraita "Black Like Sunday" rokkaa aavistuksen raskaammin kuin levyn loput raidat, vaikka termi metalli ei siinäkään raidassa tule kysymykseen.
Nettisivuilta käy ilmi, että laulaja Doug Pinnick on jo yli 50-vuotias, mitä ei kakkosraita "Rock Pilen" tai seiskaraita "Screamerin" karjahduksista arvaisi. Termi crossover on todellakin kuvaava tälle levylle. Vai mitä
ajattelette siitä, että kolmosraita "Danger Zonesta" tulee mieleen jonkinlainen "Avril Lavigne meets Devin Townsend"-hybridi, "Working Manin" C-osa on silkkaa Rolling Stonesia ja viitoskappaleessa "Dreams" on havaittavissa myös selvää reggae-svengiä, minkä pistän plussana merkille.
Vaikutteet kuitenkin survotaan läpi monenlaisista sekoittimista ja lopputulos on täysin linjakas; joskaan ei aivan läpeensä kiinnostava. Kappaleet ovat kauttaaltaan lyhyitä alternative rock/AOR-linjan tapauksia; ei mitään mullistavaa, eikä mitenkään progressiivista, mutta kelpo kamaa
kuitenkin. Mainittakoon vielä, että jo kehumani kansitaide on yhtyeen kotisivuilla järjestetyn fanitaidekilpailun eräs työ.
Numeroa on käytännössä mahdoton antaa levylle, jonka 14:stä kappaleesta on kuullut seitsemän ensimmäistä. Toki levystä saa paremman kuvan kuin
"kuuntelemalla Metallican St. Angerin pikaisesti läpi Anttilassa", mutta olisihan lätyn mielellään kokonaankin kuunnellut. Pitääkin etsiä
levykaupasta seuraavaksi joku King's X:n vanhemmista tuotoksista. Minunkin on syytä tarkastaa, onko progelegendaksikin tituleerattu yhtye maineensa veroinen.
06.07.2003, Antti Korpinen |
|
