Tauthrissa soittaa peräti kolme saksalaisen Endstillen jäsentä, mutta Life-Losing-albumilla meininki on Endstillen gorgorothismien sijaan suisidaalisempaa. Levystä tulevat mieleen ainakin viimeaikainen Shining – joskin vähemmän iskevänä – ja Lifelover – joskin ilman ruotsalaisbändin postpunk-kierrettä. Hommassa on kuitenkin selkeä melankolinen pohjavire, sisäänpäinkääntynyttä raivoa, itseinhoa ja muita ihania asioita.

Kappaleet ovat rakenteiltaan verrattain suoraviivaisia, eivätkä ne sovituksellisesti tai sävellyksellisesti ole mitään erityisen nerokasta tavaraa. Vaikka tunnelma onkin melankolinen, jäytää sitä monin paikoin liiallinen simppeliys ja helppous; Life-Losingilla ei toden totta repäistä tai revitellä. Avausraita Curse or Destinyn lopussa kuultavan kohtuullisen voimallisen jyräyksen tapaisia onnistumisia lätyltä toki löytyy, mutta niin löytyy paljon hyvin tehtyä ja persoonatonta pelastusrengas-BM:ääkin; kelluttaa, kun pitäisi upottaa. Yksinkertaiset sointusahariffit soivat keskitempossa ajoittain vetoavasti, mutta yleisesti ottaen niin tavanomaisesti, että reilut 50 minuuttia kellottava levy on liian helppo unohtaa pelkäksi taustamusiikiksi. Kun vokalisti Sator on kaiken lisäksi ei ainoastaan perinteisen, vaan aidosti tylsän kuuloinen ärisijä, niin viivan alle jää Tauthrin kohdalla ammattimaisuus, kohtuu purevat soundit ja perushyvää tasoa olevat, tyylillisesti varovaiset sävellykset.