Uusi tuttavuus Norjasta, laulajatar Issa, paljastuu tämän levyn myötä melko lupaavaksi tulokkaaksi. Leidin ääntä voisi verrata vaikkapa Agnes Pihlavan ulosantiin, eikä musiikissakaan ole hirveästi eroa: melodista ja melko raskasta hard rockia tarttuvilla lauluosuuksilla ja tanakasti jyrisevillä kitaroilla.

Issa on saanut taakseen asiallisen levy-yhtiön lisäksi myös muuta apua. Joacim Cansin ja Thomas Wikströmin kaltaiset metallimiehet ovat avustaneet biisinteossa. Siltä pohjalta onkin kummallista, että Sign Of Angels ei ole täysin onnistunut kokonaisuus, muutama täytebiisi on kelpuutettu mukaan. Toisaalta taas kahteen ensimmäiseen raitaan on ladattu suurin annos ruutia. Angels Crying ja I’m Alive ovat jopa sytyttäneet niin laulajan kuin bändinkin loistoon, jollainen ei olisi ollut pahitteeksi koko levyn mitalta. Kappaleita olisi vähällä vaivalla voinut tehdä mieleenpainuvammiksi, sillä nyt jää vaikutelma, että niitä on siloteltu tarkoituksella. Siitähän suuri yleisö pitää, eikä oikeastaan olisi ihme, jos menestystäkin siunaantuisi.

Kuvista päätellen myös tuotteen ulkonäkö on kohdillaan. Jotta Issa nähtäisiin tulevaisuudessa Euroviisukarsinnoissa ja stadioneilla hyväntekeväisyystilaisuuksissa, olisi kitarasoundeja syytä pehmentää, tai ainakin niihin voisi ujuttaa sävyjä, sillä tällaisena ne tasapäistävät kappaleet liikaa toistensa kaltaisiksi. Joka tapauksessa, vaikka homma kuulostaa vielä olevan vähän nupullaan, käsillä on jotain erityistä. Melkein tekisi mieleni sanoa, että tässä on hard rockin tulevaisuus. On tai ei, niin laittakaapa nimi korvan taakse. Jos asiat sujuvat hyvin, Issasta kuullaan vielä. Sitä odotellessa Sign Of Angels on pienestä puuduttavuudestaan huolimatta kelpo kuunneltavaa.