Ruotsalaisen Hellsongsin hippivolkkari on palannut ajamaan osaksi samojen uhrien päälle kuin edellisellä, Hymns in the Key of 666 -albumillakin. Rikoksenuusintaa hurrikolmikko harrastaa Slayerin, Iron Maidenin, AC/DC:n ja Judas Priestin kohdalla, mutta uusiakin kohteita metallinmurhaajat ovat löytäneet. Minor Misdemeanorsilla tuoreiksi akustisten jatsisovitusten uhreiksi löytyvät Guns N' Roses, Pantera, W.A.S.P., Alice Cooper ja Skid Row. Kokonaan uutena konseptina albumille on sorvattu Hellsongsin uran ensimmäinen oma kappale, Rubicon Crossings, joka toki tyyliltään istuu albumille, mutta muiden kappaleiden ollessa covereita, tuntuu täytebiisiltä. Toisaalta, ei originaalibiisin esittäminen yllätäkään, sillä menestyäkseen on saman vitsin toistamisesta jossain vaiheessa päästävä eroonkin. Kysykää vaikka Eläkeläisiltä tai Apocalypticalta.

Vähimmällä ruhjonnalla pirtsakan Siri Bergnéhrin laulamaksi chillailuksi on nöyrtynyt Skid Row'n Youth Gone Wild, ja sähkälehitutähystimellä tarkasteltuna useimmista biiseistä voikin löytää vielä osan niiden alkuperäisestä olemuksesta. Mutta esimerkiksi legendaarinen I Wanna Be Somebody aulabaarijatsina oikeuttaisi syytteen, jos nyt ei taposta, niin ainakin törkeästä pahoinpitelystä. Järkyttävän kidutuksen kohteeksi on joutunut myös Panteran aggressiokranaatti Walk, jolta on revitty hampaat suusta. Taitaapa olla eka kerta, kun Dimebagiä emuloidaan Rhodesilla ja lesliellä. Myös Slayerin kuunteleminen pianon ja jousien ryydittämänä hippifolkina aiheuttaa akuuttia kulmien kurtistumista. Tämänkertaisen lärpäkkeen mielikuvituksellisinta antia saattaa olla Alice Cooperin School's Outin  hilpeä ja vaskipuhaltimin terästetty versiointi, sillä kilkuttavine kapakkapianoineen se ei poikkea hirveän paljoa vaikkapa The Quireboysin rockryysyläisten tekemisistä.

Samaan yleisöönhän tämä uppoaa kuin vaikka Pat Boonen In A Metal Mood  tai Richard Cheese and Lounge Against The Machine. Minor Misdemeanors ei ole huono levy, kuten ei ollut sen edeltäjäkään, mutta Hellsongsin sujuvasti ja irvistelemättä kuuntelemiseen tarvitaan joko notkea huumorintaju, kaappijatsariutta tai jonkinlaista piilovihaa metallia kohtaan.