Noin kuuden vuoden takainen Iäti Vihassa ja Kunniassa -demokokoelma esitteli elinvoimaisen ja lupaavan black metal -tapauksen nimeltä Vitsaus. Kuluneet välivuodet eivät ole kuitenkaan olleet suopeita, sillä nyt viisi vuota edellisen ep-julkaisun jälkeen on vuorossa bändin varsinainen debyyttilevytointi ja samalla taso tuntuu roimasti laskeneen.

En lähde edes arvailemaan mistä moinen alennustila voi johtua, mutta toisin kuin demonsa, Sielunmessu kuulostaa äärimmäisen geneeriseltä kotimaiselta bm-levytykseltä. Horna, Satanic Warmaster ja muut vastaavat rinnalle nostettuna Vitsaus tuntuu kovin haparoivalta projektilta, vaikka noin tyylillisesti oikeilla jäljillä toki ollaankin.

Sielunmessu etenee levynä vaivatta. Luvassa on niin synkeäsävyisiä riffejä, paikoin nopeatempoista kohkausta kuin myös ajoittain hitaampiakin osuuksia. Bändi siis toisin sanoen välttää pahimmat sudenkuopat sopivalla vaihtelulla, mutta poikkeamatta tutulta ja turvalliselta polulta. Oman takkunsa touhuun tuo surkean heikko ja rumpujen että rääkylaulujen taustalle jäänyt kitaratyö. Siinä missä rummut takovat kohtuullisella voimalla, on miellyttävästi rujo ja ruma rääkynä koko paletin pinnalla. Kitarat hukkuvat taustalle ja edesauttavat helposti unohdettavan materiaalin luomisessa.

Ei Sielunmessu huono tekele ole, mutta sen meriitit eivät riitä nostamaan sitä keskinkertaisuuden suosta muista alan yrittäjistä esille. Alan fanaatikoille levy lienee pakko-ostos, vioistaankin huolimatta.