Lähes koko uransa Nuclear Blastin tallissa viihtynyt Kataklysm on melodisen death metalin pieniä suuria nimiä. Yhtye ei ehkä tunnu nousevan sen enempää underground-ihmisten kuin valtavirrankaan kahvipöytäkeskusteluihin, mutta niin vain kanadalaisrykmentti julkaiseen uutta tavaraa aina parin vuoden välein. Jonkunhan silloin täytyy myös ostaa niitä levyjä. Tuorein kiekko Heaven's Venom sopiikin saumattomasti bändin jo vuonna 1995 alkaneeseen julkaisuvirtaan.

Ensimmäiset kuuntelukerrat eivät lupaa levylle hyvää. Paksun muoviset soundit ja jähmeähköt riffit eivät tahdo oikein sujahtaa omista karkeampaan ilmaisuun tottuneista korvistani sisään. Mutta oli kyse sitten aggressiivisen Push The Venomin lopusta, Determinedin slayermaisesta avausriffistä, diablomaisesti käynnistyvästä Hail The Renegadesta tai melodisesti kirittelevästä Numb And Intoxicatedista kokonaisuudessaan, Kataklysm osoittaa lopulta kuitenkin sen, että yhtyeen melodinen death metal ei vain ole aivan kerrasta iskevää materiaalia. Sen sijaan kuuntelujen karttuessa levyltä tuntuu löytyvän aina vain useampia kovia riffejä, ainakin jos tällaiselle modernille kuololle ei ole allerginen.

Kataklysmia voisi kenties verrata reilun vuosikymmenen takaiseen In Flamesiin, eli yhtyeen musiikissa on vielä ripaus sitä death metalinkin tunnelmaa, vaikka Suicide Riverin tapaiset biisit lipsuvatkin jo pahasti Killswitch Engagen jenkkimeiningin puolelle. Myös hidastempoisempi Blind Saviour tuntuu laahaavan melko pahasti. Laulaja Maurizio Iaconon ääni ei myöskään kaiken aikaa hellittele korviani, vaan menee turhan angstisen ärinän puolelle. Levylle mahtuu kuitenkin paljon hyvää riffittelyä, vaikka kokonaisuus itselleni vähän turhan voimakkaasti tyhjiöpakatulta maistuukin.