Parin vuoden takainen Nebunam-nimikkolevy edustaa saksalaista geneerisyyttä niin hyvässä kuin pahassa. Melodista ja tunnelmallista black metalia tarjoillaan kuviota uusimatta, rumpukoneita ja syntikoita unohtamatta.

Parista pitkästä biisistä koostuva mcd on lajilleen melko tyypillinen ensitekele: ihan kiva, mutta yllätyksetön ja tasapaksu. Bändillä on hihassaan muutama kiva riffi, jokunen mukava melodia ja kelvot soundit, mutta aivan liian pitkiä sävellyksiä, täytemateriaalista tinkimättä. Päälle on nakattu perinteistä rääkylaulua sekä niitä pakollisia puhekohtia että örinähetkeä, ja siinä se. Lopputulos on kuorrutettu syntikoilla ja haikeutta hakeva paketti onkin ihan jees lopputulokseltaan. Rummut tietysti voisivat olla aidot koneen sijaan, mutta eipä tässä paketissa tuolla niin suurta merkitystä.

Nebunam on hieman demomainen ja viimeistelemätön paketti, jolla on kyllä potentiaalia, mutta joka lopulta takeltelee keskinkertaisuuden pakeilla turhan paljon. Saksalaisen black metalin faneille tämä on kuriositeettina tsekkaamisen arvoinen, muttei missään mielessä tapaus, jonka ohittaminen olisi mikään merkittävä menetys.