Vanhakantainen heavy-bändi ja HC punk -bändi samalla split-levyllä? Paperilla tällainen cocktail näyttää aika mahdottomalta, mutta suomalaiset Speedtrap ja Death With A Dagger saavat homman toimimaan. Kärjistetysti voisi sanoa, että onnistumisen avaimena on eräs brittiläinen vuonna 1975 perustettu yhtye.
Kiihdyttelykinkerit avaava Speedtrap vakuutti jo viimevuotisella Raw Deal -EP:llään, ja nämä neljä uutta kappaletta osoittavat nelikon parantaneen lähes jokaisella osa-alueella. Kaksi ensimmäistä rykäystä esittelevät vauhdikkaamman ja vaarallisemman Speedtrapin, jonka heavy/speed-moottori pauhaa kuin rasvattu salama, mutta liian kliinistä ja tarkkaa ei soitto ole. Laulaja Jori Sara-Aho on myös kehittynyt, ja pahimmat hoilaukset ovat historiaa miehen vetäessä nyt kirkkaasti ja korkealta.
Tahti muuttuu tamppaavammaksi Midnight (Rough Ride):n kohdalla, ja vaikka kappaleen pääriffi onkin euron jos toisenkin velkaa Motörheadille, Iron Maidenin debyyttilevylle ja NWOBHM:lle ylipäänsä, on biisi tästä huolimatta – tai ehkä juuri tämän takia – rokkaavuudessaan ja rullaavuudessaan splitin parasta antia. Time to Die pistää taas Speedtrapin nopeusennätykset uusiksi, mutta niin vain Ville Valavuon sormet pysyvät vauhdissa mukana tuplakitarointienkin kohdalla.
Sitten viestikapula siirtyy Death With A Daggerille, mutta Night of a Daggerin avulla hyppy toiseen ulottuvuuteen ei ole niin shokeeraava: yhtye yhdistelee vanhan liiton d-beatia Maiden-henkisiin melodioihin, ja biisi rokkaakin hienosti. Ainoastaan laulajan rouheampi ulosanti - joka muuten mielestäni on DWAD:n heikoin puoli taustakuoroista huolimatta - tuo mukaan selkeää punk-otetta. Seuraavilla kipaleilla bändi osoittaa olevansa muutakin kuin yhden tempun poni: White Lady on härski ja sopivasti lonksuva rock-renkutus, ja Burning Corella sukelletaankin jo Hawkwind-henkiseen hämäryyteen ja bassonpomputteluun.
Speedtrap vakuuttaa tasaisuudellaan ja tiukkuudellaan, Death With A Dagger hurmaa taas kekseliäällä konseptillaan ja monipuolisuudellaan. Kaikin puolin onnistunut kollaboraatio.
19.08.2010, Antti Klemi |