Wormwood  on aggressiivinen levy. Se hyökkää armottomasti, vimmaisesti ja erehtymättömästi. Se ei silti vakuuta, sillä ankara voima ja ja viha eivät vielä takaa albumin tehokkuutta.

The Acacia Strain leikkii uutukaisellaan Meshuggahia. Suoraa takomista levyltä löytyy yllättävän niukasti, ja useat riffit poukkoilevat juuri tuon ruotsalaisen suuruuden jalanjäljissä. Tätä ei voi laskea täysin The Acacia Strainia vastaan, sillä juuri tekniset pörinät ovat kiinnostavinta, mitä yhtyeellä on tarjota.

Laahaavat tempot, yksitoikkoiset murinavokaalit ja raskastelun maustamiseen käytettyjen kitaramelodioiden mielikuvituksettomuus tekevät levystä kuitenkin vaikean kuunneltavan. Wormwoodin ainoa vahvuus on se, että jos musiikin voisi muuttaa iskuvoimaksi, albumi menisi läpi paksummastakin seinästä. Sen verran tukevalta levy soundaa, mikä ei tietysti nykyään ole mikään harvinaisuus, vaan enemmänkin oletus tämäntyylisessä mätössä.

Jyhkeällä tuotannolla ei pitkälle pötkitä, sillä tylsän luokan Hatebreed naitettuna Meshuggahin kanssa ei oikein vastaa käsitystäni kuuntelemisen arvoisesta musiikista.