Saksalainen black metal on runsaslukuista, mutta totta puhuen varsin harvoin laadukasta. Allekirjoitaneelta jos kysyttäisiin, olisi saksalainen bm melkein pakko jakaa suoraan huonoon tai sitten suorastaan erinomaisuutta hipovaan tavaraan - keskitien kulkijoita tai "ihan hyviä bändejä" kun on vain ani harvoin tullut vastaan. Vähemmän erinomaisella nimellä paiskattu Inhuman Hate tekee meikäpojan kirjoissa tähän poikkeuksen, ehkä osittain vähemmän tavanomaisen lähestymistapansa vuoksi.

Twilight of a Lost Soul on järjestyksessään yhtyeen kolmas täyspitkä ja omalla tavallaan varsin laadukas tekele. Tyypillisestä sakemannikolistelusta yhtye eroaa paitsi temponsa puolesta, joka on pääosin hidasteluosastoa, ja toisaalta myös alakuloisuutensa saralla, joka ei kuitenkaan edusta tyypillistä depressive black metal -sorttimenttiä. Lopulta puolensa on myös bändin hienoisella death- ja doom-vivahteisella annilla, joka viimeistelee bändin epätavanomaisen pinnan.

Biisimateriaali on miellyttävän synkkäsävyistä ja soundeiltaan jämäkkää, mutta paikoin myös hieman yhdentekevää. Vaikka hidastempoisuus tässä kontekstissa, etenkin dm-henkisten riffien kanssa, toimii, on bändillä hieman liian paljon täytemateriaalia ollakseen levynä erinomaisten kastissa. Soundipuoli paikkaa puutteita, etenkin raskaiden kitaroiden osalta. Käheä ärinälaulu sen sijaan voisi olla parempikin ja tätä onkin osaltaan täydennetty yhtyeen "valittavammilla" osuuksilla. Ratkaisu toimii miellyttävästi.

Twilight of a Lost Soulin parhaita puolia kuuntelisi paljon lisääkin ja jos levystä vain saisi karsittua huonot osat pois, olisi tässä melkeinpä sitä erinomaisuutta hipova levy. Meneehän tämä näinkin, ainakin satunnaisempaan kuunteluun, mutta mitään ikihittiä ei tästä tapauksesta vielä näillä aineksilla meikäläisen kirjoihin leivottu.