Saksalainen Vice ei kohtuullisesta panostuksesta huolimatta ikinä breikannut 80-luvun lopussa ilmestyneellä levyllään Made For Pleasure. Jonkinlaista kulttikannatusta yhtyeellä kotimaassaan lienee, koskapa parilla bonusbiisillä suolattu uusintapainos on nyt käsillä.

Monen muun unholaan jääneen kasarilevyn tavoin tämäkään ei ole kestänyt ajan hampaan puraisua parhaalla mahdollisella tavalla. Lievästi käheällä äänellä laulavalla solistilla on ongelmana selkeästi saksalainen ääntämys. Kitarakaksikko tarjoilee komppausta, juoksutuksia ja sooloja suorastaan matemaattisella tarkkuudella, mutta muuten suunnilleen samalla tavalla kuin amerikkalaiset esikuvansa. Muutamassa levyn alkupuolella olevassa kappaleessa on yritystä. Kertosäe jää melkein päähän ja kappaleet rullaavat vaivattomasti. Hyvien biisien puute on kuitenkin ollut Hannoverin suunnalla vuonna 1988 akuutti, koskapa mukaan on täytynyt kelpuuttaa esimerkiksi nimikappaleen kaltaisia tönkköjä junttauksia.

Kokonaisuudessa kuuluu ennemmin 80-lukuisen taskulaskimen piipitysääni kuin soittamisen riemu. Soundit ovat mukavan isot ja kansikuvasta päätellen äijätkin olivat tuolloin tuuunattu ajan henkeen sopivasti. Kunpa myös biisit potkisivat yhtä hyvin. Vice ei rokkaa, eikä erotu millään tavalla sadoista aikalaisistaan.