Jo viime vuoden lopussa julkaistu Sorh on australialaisen Woods of Desolationin kolmen biisin introlla täydennetty miniopus, tyylilajinaan alakuloinen ja suriseva black metal. Alagenreä ei tällä suorituksella uudisteta, mutta muutama hyväkin hetki on tallenteelle tiensä löytänyt.

Viitisen vuotta kasassa ollut aussiyhtye rakentuu käytännössä kahden Austere-miehen varaan, mutta eroaa "pääbändistä" jonkin verran. Vain yhden täyspitkän tehneen yhtyeen tyyli on etäisesti surumielistä ja pitkäpiimäistä, melkoisen raspista black metalia lo-fi-tuotannolla. Pituutta kappaleissa on tyylilajiin nähden sopivasti, mutta paljon on mukana yhdentekevää tauhkaakin. Siinä missä itse tunnelma on muutoin kohdallaan, ovat kappaleet muutoin puolihuolimattomasti toteutettuja ja oman keppinsä rattaisiin heittää tuotantopuoli.

Levyn soundipuoli onkin yllättäen sen suurin taakka. Kyseessä onkin piirre, joka ei turhan usein bm-levyissä käy häiriöksi. Mutta tällä kertaa suriseva, epäselvä ja suttuinen äänimaailma on tehnyt biiseille karhunpalveluksen, sillä kitaraliideihin ja fiilistelyriffeihin nojaava meno puuroutuu liialliseksi sutuksi. Tätä eivät pelasta kaiutetut rääkynät tai muutkaan kommervenkit, jälki vain tuntuu hätiköidyltä ja/tai ajattelemattomalta. Kun kolmosbiisi Enshrouded by Solitude kappaleen puolivälin tietämillä selkeytyy soundillisesti, on ero suorastaan huomattava - häiritsevällä tavalla.

Sorhilla on eittämättä hetkensä ja kunpa vain lisää olisi yllä mainitun fiilistelykohdan tapaisia puoliakustisia juttuja, olisi levy heittämällä pykälän tai pari parempi. Näillä eväillä tekele jää kuitenkin varsin keskinkertaiseksi vedoksi.