Kansitaide KOKOELMA
Black Gold - The Modern Times Of Oulu Rock III
2CD
[ Rockpolis ]

( )
CD1:
01. Moses Hazy: Getting Bald
02. The Alibies: Burn Brightly
03. Dian: In the Name of Love
04. GNU: Pienet miehet
05. Blue Frequency: In/Out
06. G-ODD: Fat Sound
07. Jukka Takalo: Martinniemi
08. Last Panda: Jealous
09. Morley: Problem no 1
10. Mushmouthed Talk: God
11. Puristin: Dino
12. Teo: Like a Lightning Strike
13. Lintula: Terwakaupungin taajama
14. The Driven Dynamo: In the Arms of Lucifer

CD2:
01. Cryptid: Thirst
02. Kalmah: 12 Gauge
03. Viisikko: Suut Makeaksi
04. Fore: Rapture Run
05. Mary: Maatunut
06. Rockorkesteri Paha: Kosketus
07. Lumina Polaris: Uusi ihminen
08. Serenity’s End: Failure’s Crown
09. Loopwork: Blackform
10. Pisara: Neljäs ratsumies
11. Depth Beyond One’s: Wraith
12. National Napalm Syndicate: Aching Hunger
13. Reflexion: Morning Sickness
14. Lieteallas: Uudisraivoaja

Ookkonää Oulusta? Pelekääkkönää Rockpolisia? Black Gold - The Modern Times Of Oulu Rock III -kokis esittelee muutaman viime vuoden aikana tuotettua populaarimusiikkia 28 artistin rintamalta, joista kaikki vaikuttavat Oulussa tai sen nurkilla.

Tuplalevyn popiiin, rockiin ja elektroon keskittyvän puoliskon starttaa Moses Hazy, jonka velmu kapakkapiano-boogie tuo hymyn huulille. The Alibies esittää pirteän tarttuvaa pop-elektroa. Dian altsuprogeilee salaketterästi Lapkon ja Rushin välimaastossa. GNU:n vetelää ja introverttiä mutinaa en ymmärrä, mutta yhtye kepittää Röyhkät yms. Rumban neroiksi julistamat tupisijat kierolla huumorillaan. Blue Frequencyn veto on sietämättömän tarttuva poprock-ralli joka olisi Saksassa listajyrä, jos sen esittäisi Sunrise Avenue. In/Out  on lajissaan älyttömän hyvä biisi ja yksi kokoelman positiivisimmista yllätyksistä! Remuenglantia solkkaavan G-ODD:in hip hop -mausteinen sähkönapse ja valkoinen kohina ei avaudu allekirjoittaneelle enempää kuin ovet Hortto Kaalolle. Onko rotumme syytä tää? Jukka Takalon edustamaa arkirealistista suomenkielistä kevytrockia en normaalisti kuuntele, joten en sitä osaa arvioidakaan: Hauskat sanat ja kivat torvet? Rytmijalka napsuttaa, tekis aivan kauheesti mieli tanssia? Värjäisinkö tukkani siniseksi?

Last Pandan discopunk (mikäettä?) viehättää naiiviudellaan. Ääntäminen kuosiin, niin Disco Ensemblen päänahka on viety. Vahvan reggae-yliherkkyyteni vuoksi Morleyn UB40/Men At Work -mallinnus ei maistu, kliini pääriffi riittää allergiakohtaukseen. Mushmouthed Talk... voi hyvää päivää. Tankeroenkkua, alavireistä casiopilpatusta ja kilinää. Taitaa olla taidetta. Kokiksen ainoa umpipaska veto. Kumma Puristin sekoittaa juurevaa retro-rockia ja lyriikkaa, joka ei taida syntyä ilman hömppäsienisalaattia. Teosta voi sanoa samat sanat kuin Blue Frequencystä... hyvä Sylvi sentään, mikä kertsi - radioon ja HETI, loput voitte lukea lehdestä! Urbaanisti folk Lintula listaa muka-nokkelasti Oulun kaupunginosia, mutta musana ei aukea sitäkään vähää kuin näissä korvissa samantyylinen Takalo. Jos aikomus on olla hauska, miksi bändin nimi ei ole Iinatti tai Hintta? The Driven Dynamon rallienglantinen rautalankarock asuu jossain The Clashin ja Viikatteen välissä. Energistä, muttei sytytä meikän fillarin lamppua.

Kokonaisuutena ykköslevy yllättää sillä, moniko oululaisyhtye tekee aika pirun tarttuvaa ja toimivaa poppia/rockia, toki ehdottomina keihäänkärkinään jo mainitut Blue Frequency ja Teo. Mutta sitten sen Imperiumin lukijoille oleellisemman metallisemman puoliskon kimppuun...

Metallilätty alkaa semikimuranttia döördsmetallia työstävän Cryptidin voimin. Hyvin möyrii. Solistilla on kuivahko kurkku - ihmekös tuo, kun biisin nimi on Thirst. Kalmahin rämeperkeleitä ei kuuden platan jälkeen tarvinne esitellä. Veisuksi on seulottu metallicamainen 12 Gauge. Hysteerinen, väärin lääkitty Viisikko laittaa sekasorto-hc:llaan suut makiaksi. Väkisin. Vaikka ei Turun Pallivahasta tulekaan. Kryptisesti nimetty Fore (-play? -skin? Hä?) edustaa riffi- ja huutolauluista junttapullaheviä eli ns. groove metalia. Tai siis edustaisi, jos groovaisi. Melodiavajaan homman idea jää salaisuudeksi ja bändi joutaa takaisin Panteraa kuuntelemaan; on siellä muutakin kuin riffit! Mary tuntuisi olevan vara-Murena, joka siis puolestaan on vara-Stam1na. Rockorkesteri Paha esittää suomalaiskansallisesti surkuttelevan luennan Type O Negativesta. Jos Kilpi soundaisi hieman modernimmalta ja jenkimmältä, se kuulostaisi Lumina Polarisin hengellis-heavylta. Tarttuvaa, mutta tavallista.

Serenity's Endin monikerroksinen melodinen synkistely miellyttää korvaa tasan siihen saakka, kun laulu alkaa. Hyvä bändi, mutta ihan aiheesta demo-sellainen. Loopwork taitaa olla kokoelman kunnianhimoisin projekti. Vaikuttaa siltä, että Heikkiseltä voi odottaa suuria jahka esimerkkibiisin enimmät krumeluurit karsitaan. FM2000:n/YUP:n sukuinen Pisara on pohjois-Suomen vahvistus miedosti outoilevien suomimetalliryhmien joukkoon. Jonkinlaista ääri-progemetallia veivaa myös pirun ketterästi soittava Depth Beyond One’s, jonka kebab-annos menee tällä kertaa arvostelijalta vähän ohi-sektoriin. Korrektille taajuudelle virittäytyäkseen pitäisi kuulla koko levy. Muinaisen NNS:n melo-thrash ei tarvitse isompaa esittelyä. Ellei perushyvien veteraanirässärien nimi soita kelloja, historiantunnille mars. Tuttua pitäisi kolmen albumin jälkeen olla myös Reflexionin komeasti pop ja kaihoisa goottirock, joka viime levyllä on ottanut käänteen junttariffisempään suuntaan. Kokoelman takaoven sulkee luovasti hullu Lieteallas, joka ryskää maatalouspunkia Motörheadin, Vesku Loirin ja Ramonesin välimaastosta. Herkullinen konsepti, mutta voisi toimia paljon notkeammin. Motörhead-osuutta vähemmäksi ja lisää Luonteri Surfia, kiitos. Lisää huomiota sanoituksiin!

Kuten useampaa genreä yhdistelevillä kokoelmilla yleensä, myös BG-TMTOOR III:n mielekkyys on kulutushyödykkeenä aika kyseenalainen, eikä tupla luultavasti päädykään arvostelun jälkeen soittimeeni enää koskaan, mutta... Ohan se toki hauska päästä muutaman vuojen vällein ees vähän jyvälle, mitä sitä vanahassa kotikaupungissa ja sen kulumilla tapahtuu. Ei kai siinä. En minä tälle numerua ossaa antaa.



26.07.2010, Mape Ollila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
L.V. Beethoven - Ode To Perfection
L.V. Beethoven - Ode To Perfection
[ Digital ]
A Tribute To Sonata Arctica
A Tribute To Sonata Arctica
[ CD ]
Descent Into Madness: Against Audio Complications Tape Vol. I
Descent Into Madness: Against Audio Complications Tape Vol. I
[ MC ]
Keskellä
Keskellä
[ CD ]
Uprising 2
Uprising 2
[ CD ]
http://www.rockpolis.fi Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2742
Palaa »