Pääasiallisesti Iced Earthin perustajajäsenenä tunnettu Jon Schaffer on täräyttänyt täyslaidallisen poliittisesti latautunutta heavy metalia. Palattuaan monesti aiemmin pataluhaksi haukutun Century Median riveihin, tuore projekti pohjaa musiikillisesti Schafferin aiemmista julkaisuista tuttuihin elementteihin, melodian ja rytmin ristisiitokseen. Omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen oravanpyörästä hypännyt kitaristi koki jonkinasteisen herätyksen, jonka hedelmää hieman turhan monimielisesti maalaileva titteli Brush-fires of the Mind on. Piristysruiskeesta on selvästi ollut kysymys, sillä Brush-fires korventaa Schafferin pääbändin viime aikojen puolivillaiset tuotokset välittömästi.

Brush-fires of the Mind vakuuttaa varsinkin tasaisuudellaan sekä tavalla, jolla riffien melodisuus tekee niistä vakuuttavampia ja raskaampia kuin pelkkä yksinkertainen junttaus. Tylsemmin sanottuna biisit ovat siis varsin tarttuvia, johon syynä on varsinkin soolokitaran jatkuva läsnäolo. Toinen albumin kantavista voimista on solistivalinta. Schaffer on toki ohimennen väläytellyt laulutaitojaan ensimmäisillä levytyksillään, mutta siitä huolimatta avausraita Jeckyll Island pyyhkäisee maton perinpohjaisesti jalkojen alta. Tuttu ärinä on tasoittunut vuosien varrella hieman, mutta puhdas, mahtipontinen laulu on varsin odottamatonta. Äänen mukana on löytynyt ilmeisesti myös kadoksissa ollut riffikynä. Jeckyll Island, Indentured Servitude ja Tree of Liberty alkavat sellaisilla riffeillä, joita on tullut tältä suunnalta odotettua pidemmän aikaa. Uudistumisen tunne ei kuitenkaan jää vain yksittäisiin riffeihin, vaan kohtuullisen tavanomaisesta säkeistö-kertosäe–toistosta huolimatta vaihtelua on riittävästi niin kappaleiden sisällä kuin kokonaisuuden osalta. Albumin vähemmistöä edustavista balladeista varsinkin Feeling Helpless? pitää mielenkiinnon yllä ja raskampaa jyräystä tarjoavat Don't Tread on Me ja False Flag vakuuttavat, mutta levyn paras anti löytyy näiden kahden ääripään väliltä.

Lähes erottamaton osa Brush-fires of the Mindia on sitä yhdistävä poliittinen teema, jonka pääpiirteet liittyvät yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa sekä politiikan ja finanssimaailman korruptioon. Teema on kuitenkin hyvin vahvasti sidottu Yhdysvaltojen historiaan sekä viime aikojen tapahtumiin, josta monen voi kenties olettaa saavan näppylöitä. Schafferille täytyy antaa kunniaa siitä kuinka teema tosiaan on edes jossain määrin tarkka kohdistus useammin nähtävän, Kreator-tyylisen yleisluontoisen kommentoinnin sijaan. Pisteliäiden ja suurimmat kliseet välttävien lyriikoiden lisäksi kappaleita useimmiten ympäröivät joko Schafferin puhumat tai suoraan sampleinä otetut lainaukset, joista varsinkin Indentured Servituden avaava senaattori Ron Paulin puhe lehdistön vapaudesta nostattaa kappaleen astetta korkeammalle. Toisaalta kriittinen näkökulma täytyy kohdistaa myös Sons of Libertyn suuntaan, eikä projekti ehdottomasti ole aukoton totuuden torvi, mutta ajatus sen takana on kuitenkin oikeanlainen.

Brush-fires of the Mind palauttaa jälleen uskoa Jon Schafferin tekemisiin. Mestariteosta tuskin on lähdetty tekemään, mutta tärkeimmät hyvän albumin ainekset tekevät siitä yhden tämän vuoden miellyttävimmistä yllätyksistä. Kun valtio tyrkkää sinutkin pakkopaitaan, onpa ainakin jotain merkityksellistä hyräiltävää.