Göteborgissa vuonna 2002 perustettu Sister Sin tähtää kolmosalbumillaan ilmiselvästi suureen läpimurtoon. Parhaillaan MSG:n kanssa Yhdysvaltoja kiertävä nelikko luottaa ilmaisussaan kahdeksankymmentäluvun heviin ja hard rockiin, mutta etenkin taustalauluissa on nihkeitä nu-metal –vaikutteita. Ne saattavat tosin olla eduksikin ainakin Amerikan-valloituksessa, sillä Setä Samuli on jo vilkuttanut ryhmälle vihreää valoa.

Sister Sinin myyntivalttina on vokalistitar Liv Sin. Kolmekymppinen, malli- ja jonkin sortin idoli-finalistitaustaakin omaava näyttävä naikkonen on pyrkinyt jo pitkän aikaa pinnalle, muttei rahkeitta. Jos alkuperäinen Warlock uudelleenkokoontuisi joskus Acceptin lailla ilman alkuperäiskeulahahmoaan, olisi neiti Sin osuva vaihtoehto Doron sijaiseksi. Musiikkimieltymyksetkään tuskin menisivät ristiin, sillä pienoisista moderneista vaikutteista huolimatta Sister Sinin aura on syvällä 80-lukuisessa germaani-metallissa höystettynä saman ajan rankemmalla jenkkitukkahevillä. Pakolliseksi lainapeitteeksikin on valikoitunut UDO:n 24/7, josta tarjotaan toimiva näkemys.

Ongelmaksi nousee kuitenkin taas se nykyään turhan yleinen. Sister Sinin diggailemien kasariaktien menestyslevyillä oli aina ainakin kolme potentiaalista singleraitaa sekä niiden lisäksi vielä nippu kelpo albumiraitoja. True Sound Of The Undergroundilla on tasan yksi kappale ylitse muiden, videonkin ympärilleen saanut Outrage sekä pari muuta ihan onnistunutta palaa. Loput taas ovat energisestä esitystavasta huolimatta nopeammin kuin hetkessä unohtuvaa täytettä eli pitkäsoiton sekoitussuhde on aika huono ajatellen pitempiaikaista kuuntelukäyttöä. Yksi slovari välissä olisi tosin saattanut katkaista toisiaan turhan paljon muistuttavien sävellysten putken ja samalla esitellä Liv Sinin taitoja laajemmaltikin.