Surullinen, surullinen, surullinen on tämä ihmisen maallinen vaellus. Näin täytyy todeta kuunneltuaan useita kertoja läpi Revelationin alkuperäisimmän kokoonpanon uudelleen kokoamisen jälkeistä toista tuotosta.

Nimittäin Revelation jos joku onnistuu kiteyttämään musiikissaan jotain inhimillisestä surusta, ja bändin tällekin levylle nauhoittamansa kappaleet ovat toinen toistaan suruisampia tapauksia. Mutta suru ei ole aina negatiivinen asia, vaan se voi toimia myös puhdistavana ja uutta elämää liikkeelle panevana voimana. Ja jonkinlaista puhdistaumisrituaalia todennäköisesti For the Sake of No Onen tekijätkin ovat käyneet läpi tätä tehdessään.

Musiikillisesti Revelation on oma itsensä, ja doom metaliksi tämän kokoonpanon soittajilla on harvinaisen korkea soittotaito, mutta sikäli mikäli jos ”soittotaidolla” ymmärretään vain toinen toistaan hienompien sorminäppäryystaitojen esittelemistä, niin sellaisella meiningillä levyllä ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä. Enemmänkin korkea musiikillinen osaaminen on valjastettu loistavien kappaleiden kirjoittamiseen, joiden pitäisi osoittaa paatuneimmellekin doom-vihaajalle se, ettei doomissa ole kyse pelkästä hidastelusta. Ja se, että doomkin voi halutessaan olla kohtalaisen ”progressiivista”.

Vaikka alussa mainitsinkin tämän levyn surullisuudesta, levyn tunnelma ei ole suinkaan täysin alakuloinen, masentunut, tai sysimusta: enemmänkin kyse on lempeästä, elämän nurjaa puolta useammin kuin kerran kokeneesta surumielisyydestä, jossa on vielä hieman toivoakin jäljellä. Lisäksi bändi soittaa niin uskomattomalla groovella, että se on välistä suorastaan letkeätä.

Tämä jos mikä aitoa, korutonta ja kaunistelematonta raskasta musiikkia, jossa riisuttu soundi ei todellakaan tarkoita samaa kuin tylsyys, ja joka ei silti päästä kuuntelijaansa liian helpolla. Sydämen ja älyn musiikkia.