Ala-astelaisen kuvaamataidon tunnin työjälkeä muistuttavalla kansikuvalla varusteltu Infidel Angel on turkulaisen Frostbitten Kingdomin jo kolmas täyspitkä levytys. Samalla se on myös bändin ensimmäinen ei-omakustanteena julkaistu kiekko. Black/death metal -sfäärissä poukkoileva yhtye onkin tämän teoksen myötä siirtynyt inahduksen aiempaa parempaan suuntaan.

Infidel Angelin kaksi kantavinta tukipilaria ovat melodisen black metalin tummasävyiset riffit sekä suoraviivaisempaan mäiskeeseen yltyvät deathmetalmaisuudet. Näistä pidemmän korren vievät fiilistelyyn keskittyvät ideat, jossain määrin jopa Dissectionin suuntaan taipuvat melodisuudet, jotka määrittävät mustilla sävyillään yhtyeen identiteettiä selvästi dm-antia tehokkaammin. Täysin en toisaalta tuomitsisi yhteen kuolonmetallivivahteitakaan, sillä omalla yrityksellään ne tasapainottavat orkesterin musikaalista menoa varsin kelvosti.

Vaihtelua yhtye on saanut musiikkinsa sopivasti, muttei liikaa. Tasapainottelu kahden eri tyylin välillä toistuu yllättävän hienosti, vaikka biisirintamalla bändi ei edelleenkään häikäise. Valitettavasti laulupuoli ei pysy tyylivaihtelun mukana. Siinä missä terävät rääkynät ovat napakkaa ja mukavaa kuultavaa, on yhtyeen örinäpuoli surkealla pohjalla. Örisevä ulosanti kuulostaa paitsi munattomalta, myös umpitylsältä.

Soundit sentään ovat tällä kertaa kunnossa. Dm-riffittelyyn tuotantopuoli ei taivu terävine, ohuine soundeineen siinä missä melodisiin bm-riffeihin, mutta lopputulos on kuitenkin kelvollista. Kaikkiaan kehitystä on tapahtunut tasaisesti lähes joka rintamalla sitten viime levyn, ja vaikka parannettavaa vielä riittääkin, on suunta ainakin oikea.

6,5
Serpent

Rutiinitason Dissection/Marduk-suorittamista, sanoin kaverille, joka kysyi mielipidettäni turkulaisesta Frostbitten Kingdomista. Avausraita on suoraviivainen, helpon melodinen pala, jonka jälkeen käynnistyvä Messenger's Harlot avaa lähes Uncreation's Dawnin mieleen tuovalla riffillä. Biisin hitaammissa osissa mukaan tuodaan taustalle myös koskettimia, jotka kuulostavat sovituksellisena ratkaisuna jotenkin turhan helpolta, pelkältä äänimaiseman ulkokultaiselta täyttämiseltä. Infibulationin sointuarpeggiosahaukset kuulostavat sitäkin tavanomaisemmilta. The Conqueror's Risessa olisi mielestäni puolestaan potentiaalia parempaankin, mutta valitettavasti levyn tuotanto ja sovitukset eivät anna tähän täysiä mahdollisuuksia. Lisäksi biisin verrattain hyvä outro heitetään ikään kuin hukkaan, kun sitä ei nostateta täyteen melodis-eeppiseen hehkuunsa.

Under Shadows of the Swordsin yli on aivan liian helppo hypätä, mikä kertoo paitsi kappaleen tylsyydestä, myös sitä seuraavan 732:n suhteellisesta hyvyydestä. Siinä kitarakuviot ovat parhaimmillaan voimallisen nödtveidtiaaniset, vaikka pieni ripaus lisää intensiivisyyttä ja jonkinlaista lopullisuuden tunnetta ei toden totta tekisi pahaa. Tästä huippuhetkestä huolimatta Infidel Angel jää mieleen tavanomaisena, varsin keskinkertaisenakin albumina, jolta löytyy kuitenkin potentiaalia parempaan. Kuten Serpent yllä totesi, parantamisen varaa lienee vähän jokaisella osa-alueella aina itse biiseistä kansitaiteeseen ja tuotantoon asti. Tällä erää Frostbitten Kingdom on yksinkertaisesti liian helppo ohittaa olankohautuksella.

6/10
Antti Korpinen