Japanilainen Dir en grey on kulkenut pitkän matkan visual kei-kaudestaan kohti tämän päivän kokeellista metalliaan. Olen jo reilu vuosi sitten arvostellut Uroboros-studiolevyn ja tämä arvostelu pätee hyvin pitkälti myös samaa nimeä kantavan live-levyn kohdalla. Onneksi mukana tulee myös live-DVD, jonka avulla pystyy paremmin ymmärtämään, mistä Dir en greyn useita tyylilajeja yhdistelevässä musiikissa on kyse.

Dir en greyn suosiosta kotimaassaan kertoo se, että Uroboros – With the proof in the name of living... -paketti on äänitetty ja kuvattu Tokiossa sijaitsevalla Nippon Budokan -areenalla, jonka on tehnyt kuuluisaksi mm. Beatles ja KISS soittaessaan loppuunmyytyjä konsertteja kyseisellä areenalla. Paikan päällä olleet ovat jo ehtineet kritisoimaan, ettei julkaisu anna oikeutta upealle produktiolle, joka tuona iltana nähtiin, joten me kotikatsomosta showta jälkikäteen katsovat voimme siis vain yrittää kuvitella, millaisen spektaakkelin Dir en grey kotiyleisölleen tarjoili.

Dir en grey on hämmentävä sekoitus groovaavia kitara – ja bassokuvioita sekä skitsofreenista vokalisointia. Tämä kaikki lepää metalcore-poljennon päällä, joskin tämänkään lokeron sisällä ei pysytä millään. Levyn soundit on jätetty mukavan rosoisiksi, vaikka kyse on perfektionismin jo äidinmaidosta imevistä japanilaisista. Näin tunnelman pystyy aistimaan pelkästään levyä kuuntelemalla.

Jos pelkkä kuuntelukokemus ei edellenkään saa allekirjoittanutta ylistämään Dir en greyn erinomaisuutta, toimii live-DVD huomattavasti paremmin. Suomessa yhtye esiintyi viimeksi loppuvuodesta 2007 kahden Tavastialla peräkkäin soitetun keikan verran. Kokemus oli aggressiivisesta otteesta huolimatta hieman vaisu, mutta Budokanin lavalla nähtiin täydessä iskussa oleva rock-yhtye. Nelikko aloitti keikan hieman rauhallisemmalla biisivalinnalla ennen kuin lavan edessä roikkunut verho otettiin pois ja pitkätukat pääsivät rokkaamaan täysillä.

Japanilaisyhtyeiden keikkojen seuraaminen on aina kiinnostavaa, mutta Dir en greyn kohdalla todellinen valopilkku on pientä ärhäkkää eläintä muistuttava laulaja Kyo, jonka energisuus välittyy paljon paremmin, kun ääneen yhdistetään liikkuvaa kuvaa. Murina, rähinä, kiljuminen ja puhdas laulu yhdistettynä loistavaan draaman tajuun, jättää muut yhtyeen jäsenet lähinnä taustamuusikoiksi. Tuntuu jopa, että kitaristi Kaorua pidetään tarkoituksella pimennossa. Rumpali Shinya ei ehkä pääse loistavaan, mutta ansaitsee maininnan erityisen hyvästä tsempistä. Indie-hiuksinen basisti Toshiya jättää ilmoille kysymysmerkin samalla, kun tuulikoneen edessä bostaileva Die puolustaa tonttiaan varmoin ottein.

Dir en greyn yleisörakenne on ollut muutoksen kourissa, mikä varmasti miellyttää yhtyettä. Vielä kuusi vuotta sitten 98% keikalle tulijoista oli naispuolisia, mutta Budokanissa jo puolet yleisöstä oli miespuolisia faneja. Yleisöä olisikin voinut kuvata vielä enemmän, sillä keikkapaikan suuruus ja yleisön innostus ei täysin välittynyt DVD:n kautta. Selvää kuitenkin oli, että screeneistä ja valoista vastanneet tahot ovat palkkansa ansainneet.

Paikan päällä olleet tulevat kuolaamaan tämän paketin perään pitkään, eikä yksikään yhtyeen fani tule jättämään tätä julkaisua väliin. Kaikin puolin viihdyttävä kokonaisuus siis kyseessä, vaikka jäänkin edelleen pohtimaan Dir en greyn suosion arvoitusta.