"Mistä näitä paskoja bändejä oikein tulee?" Tämänkertainen vastaus on: Australiasta. Sooloprojekti Haark kuulostaa kuin vastikään tietokoneen musikkieditorit löytäneen teinipojan projektilta. Genrekin lienee napattu suoraan kakkosluokan kyberpunkdekkarista: industrial grindiä ja huonoja sampleja. Voi veljet.

Brutal Ways of the Biomechanic Mutant ei ole kovin brutaali, mutta melkoista musiikillista mutaatiota on kyllä tarjolla. Vajaat parikymmentä biisiä pätkivää, nykivää ja konebiiteillä takovaa "metallia" on melkoisen rasittavaa kuultavaa, joka ei onnistu sen enempää noise-, industrial- kuin grind-rintamallakaan, vaikka pörinää, surinaa ja örinää on tarjolla enemmän kuin yhden levyn tarpeisiin. Paikoin yhtye kuitenkin yrittää kuulostaa metallilevytykseltä, ainakin noin rakenteellisessa mielessä, ja kun mukaan on vielä viskottu örinäpätkiä, tuntuu Haark oikeasti yrittävän jopa jonkinlaista laulusuoritusta.

Valitettavasti lopputulos kuulostaa paskalta. Biisit ovat katkonaisia, halvalta kuulostavia ja väkinäisesti pakoputkesta ulos puserrettuja. Soundeja ja sampleja ei voi sanoa hyviksi edes parhaalla tahdolla, ellei sitten arvosta mahdollisimman muoviselta ja synteettiseltä kuulostavaa jälkeä, joka kuulostaa enemmän 90-lukulaisten tietokonepeliäänien sekoitukselta kuin taidokkaalta teollisuusmusiikilta. Näillä eväillä luvassa on vuoden toisiksi huonoin levy.