L'Asile de l'Esprit -albumin avaava tuskaisan murheisesti vaikeroiva viuluintro saattelee synkmetsään maakuopalle, josta eeppisiin mittoihin (7-10 minuuttia) yltävin biisein melankolista black metalia työstävä ranskalainen yhden miehen projekti Mind Asylum kaivaa salahautaa itselleen. Näin sanoo pelkästään musiikkiin nojaava mielikuvani. Ranskaa en ymmärrä joten en osaisi kertoa, vaikka kolmosbiisi Prostration kertoisi eturauhasvaivoista.

Jousia vaille kaikki instrumentit itse soittava Errance saa viulistikavereineen loihdituksi hyvinkin tunnelmallista ja laahaavassa murheellisuudessaan painostavaakin black metalia, ajoittain hieman Wolves Of The Throne Roomin maalailevaan tyyliin ja runsaasti samoja teemoja toistellen. Viuluviikari Cendresin disharmonisista viuluista L'Asile de l'Esprit saa persoonallisen lisäelementin kurjuudessaan kieriskelemiseen ja fiilikseltään albumi onkin vahvaa jälkeä. Tuotannollisesti levy on aivan kelvollista kuunneltavaa ja Errancen kuiskaukset, kähinät ja rääkynät lajille tyypillistä riittävän voimallista ja uskottavaa laatua. Blackmetallia ei kaiketi kuulu kritisoida soitannollisesta näkökulmasta, mutta ainakin tämän one man bandin soitto vaikuttaisi leviävän käsiin joka kerta kun kappaleiden tempot tarpeeksi ripeiksi nousevat. En ole black metal -ekspertti, mutta erotan kyllä tarkoitushakuisen kaoottisuuden amatöörimäisestä taimin ylläpidosta ja sekavista filleistä.