Liekö vain seniilin arvioijan harhakuvitelmaa, mutta Ruotsi vaikuttaa jotenkin vaivihkaa nousseen grindbändien luvatuksi maaksi – siltä ainakin hetkittäin tuntuu kun kuuntelee Exhalen toista täyspitkää, jolla orkesteri kurkottaa tunnetumpien maanmiestensä Regurgitaten ja Nasumin vanaveteen. Eikä oikeastaan lainkaan hassummin kurkotakaan. Eihän melko moderniksi grindiksi tulkittava Blind aivan yhtä mukavan saastaista ole kuin vaikkapa juuri Regurgitaten grindcore, mutta on sentään astetta raikkaamman ja hengittävämmän kuuloista kuin lopulta hiukan turhan steriiliksi mennyt Nasum ihan viimeisillään oli.

Itse tavarahan on juuri sitä mitä grindilta voi odottaa: lyhyitä pyrähdyksiä, silmitöntä vauhtia ja maanista raivoamista. Ja kuten alan hommiin tuntuu kuuluvan, levy kestää nippa nappa alle sen maagisen 30 minuutin rajan, joten katu-uskottavuus siltäkin saralta on tallessa. Originelliutta on toki turha edes missään vaiheessa toivoa, mutta kyllä tämä viisikko juttunsa taitaa sen verran osuvasti, ettei ole vaikea arvata levyn useimpien genren ystävien hyllyyn mainiosti mahtuvan. Vaikka peruspaahto onkin piirun pari alan tavanomaista kireämpää ja siitä ropisee lisäpisteitä, jää niitä toisaalta ansaitsematta kun levyn tasaiseen massaan ei ole montaa erottuvaa tai erityisen mieleen jäävää tapporaitaa napsahtanut. Kelpo kamaa silti näinkin.