Cardiac Arrestin death metalissa ei ole sijaa söpöilylle - eikä oikeastaan muutenkaan millekään muulle kuin death metalille. Yhtyeen kolmas täyspitkä Haven for the Insane on ajoittain grind-vaihteelle kiristyvä, mutta harvoin mitään teknistä esittelevä, ja hitaimmillaan mehukkaasti jurnuttava laiva kohti death metalin turvasatamaa.

Sopivan muhjuiset soundit eivät juuri bassotaajuuksilla murisevia riffejä erottele, eikä biiseistä löydy tyypillisen death metal -kampisooloilun lisäksi juurikaan melodiaa. Muutamassa biisissä riffit ovat enemmän esillä kuin toisissa, ja tästä syystä etenkin Twitching At The Noose nousee levyn yhdeksi parhaaksi biisiksi. Variaatio Haven for the Insanella tarkoittaa lähinnä siirtymistä Haunted Remnantsin Dismember-fiiliksistä Rage On… Fuck Offin punk/grind-viboihin tai Affliction of the Beastin hidastempoisempiin boltthrowerismeihin. Paikoin lätty väsähtää toki perin tavanomaiseksikin jenkkibrutalisoinniksi (esim. The Blade That Reaps), mutta kun biiseissä turvaudutaan näinkin vahvasti death metalin olennaisuuksiin, niin tietty perustaso säilyy läpi levyn.

Parhaimmillaan, kuten Embrace The Aftermathissa, Cardiac Arrestin tavasta tehdä ja esittää musiikkiaan huokuu sitä jotakin syvältä perinteikkyydestä kumpuavaa energiaa, jota on hyvin vaikea kuvailla sanoin. Haven for the Insane ei esittele musiikillisesti mitään, mitä ei oltaisi jo 20 vuotta sitten death metalin saralla kuultu, mutta sen minkä Cardiac Arrest tekee, se tekee eleettömän itsevarmasti, tyylitajuisesti ja suurella sydämellä. Death metal über alles!