Karhulan stoner-rock pataljoona Kaihoro on hiljalleen päässyt jo kolmanteen studiolevyynsä asti. Rauhallisella tahdilla tulee hyvää jälkeä, sillä Skyhook tarjoaa kuulijalle tuhdin kattauksen riffikoukkuja ja 70-luvusta henkivää kosketinmaailmaa.

Siinäpä se yksi merkittävimmistä eroista vuoden 2007 Boulder-levyyn tulikin jo mainittua. Kaihoroon on liittynyt Hammond-mattoa kutomaan kosketinsoittaja Monni Reinamo. Ei huono ratkaisu, sillä miehen kosketinosuudet tuovat yhtyeen soundiin jykevyyttä sekä aivan omankaltaista fiilistä. Samalla mies tukee upeasti Saku Hakulin ja Harri Pikan riffityöskentelyä.

Kaihoro levynsä nimen mukaisesti heittelee Skyhookilla hyviä riffikoukkuja ja tarttuvia melodioita läpi levyn. Heti kättelyssä huuleen jäävät kiinni videobiisi This gold we don’t share ja Lizard brain. Tehokkaimmillaan Kaihoro toimiikin tiiviiden riffijyrien ja tiukkojen kertosäkeiden parissa operoidessaan.

Levyn ainoa miinuspuoli löytyy oikeastaan fiilistelystä. Muuten hyvissä 70-luvun rockin ja stonerin välimaastossa leijuvissa fiiliksissä etenevä levy hidastuu hieman liikaa viimeisten kolmen biisin aikana. Toisaalta kyse voi olla vain sopivan mielentilan löytämisestä.

Karhulan aliarvostettu rokkikopla on suoriutunut jälleen kerran komeasti, ja monessa mielessä paremmin kuin edeltäneellä Boulder-levyllä. Juurevan, Hammond-kitararockin ystävien kannattaa tsekata Skyhook.