Section A on yksi tanskalaisen kitarasankarin, Torben Enevoldsenin, lukuisista projekteista. Raskasta, melodista metallia jonkinlaisella progressiivisella sivumaulla veivaava yhtye on puhdas studiobändi, joka ei tiettävästi koskaan ole esiintynyt livenä. Enevoldsenin ohella bändin muodostavat armoitettu vokaalijumala Andy Engberg , johon asialle vihkiytyneet ovat saattaneet tutustua muun muassa Lion’s Sharen tai Therionin levyillä. Rumpupallia yhtyeessä on kierrätetty ahkerasti, sillä jokaisella levyllä on soittanut eri mies. Tällä kertaa patteristoa hoitaa Enevoldsenin vanha tuttu, Thomas Heintzelmann. Sacrificella kuullaan lisäksi Circus Maximuksesta tuttua Lasse Finbråtenia, joka käy lurittelemassa kosketinsooloja Land of the Desert Sun –kappaleessa.

Enevoldsen on selkeästi bändin primus motor, sillä hän säveltää bändin kaikki kappaleet. Lyriikoista vastaavat Engberg sekä Conny Welén, jonka meriitit musiikissa ovat metalliskenen ulkopuolella. Satunnaisia biisejä lukuun ottamatta en ole tutustunut Section A:n aiempiin levyihin, joten tässä vaiheessa on luotettava promopuheeseen. Sacrifice on tähän mennessä yhtyeen suoraviivaisin ja raskain levy, jossa progressiiviset kikkailut on suosiolla jätetty vähemmälle. Tuloksena on kymmenen tarttuvanoloista kappaletta, jotka eivät kuitenkaan juuri mitenkään erityisesti nouse esiin siitä massasta, jota nykypäivänä suolletaan ulos.

Levyn ehdottomasti paras puoli on laulaja Andy Engberg, jonka komeassa äänessä on kantavuutta, mutta tarvittaessa myös uskottavan kuuloista rouheutta. Paikka paikoin mies muistuttaa hieman Symphony X –vokalisti Russell Allenia. Engbergin mukanaolo tekee hieman tavanomaisesta biisimateriaalista kärsivän levyn huomattavasti mielenkiintoisemmaksi ja kuunneltavammaksi. Biisimateriaali ei ole huonoa, sillä Enevoldsenin sävellyskynästä irtoaa varsin tukevia riffejä, minkä ohella miehen soolot palvelevat enemmän kappaleita kuin oman egon pönkitystä. Thomas Heintzelmann taas hallitsee niin antaumuksellisen tuplabasaritukutuksen kuin hieman hankalammatkin synkoopit.

Yllätyksettömästä biisimateriaalista huolimatta muutama kappale nousee nopeasti edukseen. Jo avauskappale Sacrificesta käy selville, mikä on levyn juoni. Perustana on suhteellisen yksinkertainen riffi, jonka päällä loistaa Engbergin hieno laulusuoritus. Hommaa maustetaan soololla, jonka jälkeen kappale onkin paketissa. Riippuu itse asiassa paljon siitä, mitä musiikiltaan hakee, sillä Sacrifice on tavanomaisuudessaan myös hyvin tarttuva. Perusasiat ovat Enevoldsenilla siis hallussa.

Koska promo on nykytrendin mukaisesti pakattu mp3-muotoon, jonka mukaan ei ole saatu edes skannattua versiota kansilehtisestä, voin heittää vain valistuneita arvauksia kappaleiden varsinaisesta sisällöstä. Kyseessä ei kuitenkaan ole konseptialbumi, mutta suurin osa kappaleista käsittelee jollain tapaa uskontoa, kohtaloa ja sen sellaista. Avauskappaleen ohella myös sitä seuraava Room With A View on toimiva. Miehekkäästi kulkeva Heroes lukeutuu myös omiin suosikkeihini. Danger taas on osoitus siitä, mitä seuraa, kun ideoita on kolmeen minuuttiin ja kappale on päälle viisi minuuttia pitkä. Danger danger –hokema alkaa loppupuolella tuntumaan jo hieman rasittavalta.

Kaiken kaikkiaan Section A:n kolmas levy lukeutuu sarjaan ihan hyvä. Perusvarmaa soitantaa, hyviä kappaleita ja ennen kaikkea laulaja, jota kuuntelisi mielellään enemmän. Mitään mullistavaa Sacrifice ei kuuntelijalleen tarjoa, mutta kyllä tätä mieluummin kuuntelee kuin itseensä sotkeutunutta ”Hei me osataan soittaa” –tilutusta, joka on niin usein progemetallibändien perisynti.