Helsinkiläinen Vanity Beach niputtaa valtaosan 80-luvusta samaan pakettiin. Jopa samaan biisiin. Se on industrialia, goottia, synapoppia, hard- ja glamrockia ja räppiä. Joissain kappaleissa jopa kaikkia yhtä aikaa. Välillä se on angstia, välillä kääritty Sielun Veljiltä lainattuun teennäiseen rankkuuteen. Parhaimmillaan se saavuttaa jopa melodiaa kertosäkeissään, kuten tapahtuu kappaleella Diving in Together. Biisit on sullottu täyteen tavaraa. Kaikesta saa kuitenkin selvää ja kappaleet ovat tavaran paljoudesta huolimatta ilmavia. Johnny Lee Michaels on tehnyt tuottajana oivaa jälkeä. Bitch In A Body Bag ei sinänsä sovi tähän kuvaan. Korvaan tarttuvat negatiivisessa mielessä sekä skrätsäys, että sana motherfucker, jonka tilalle olisi jo korkea aika keksiä jotain muuta. Tällä levyllä sitä esiintyy muuallakin, joten sanoituksiin olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota.

Kokonaisuutena kuitenkin Vanity Beachin hulluudessa on jonkinlaista järkeä. Tämä ei ole ehkä tarpeeksi helposti pureksittavaa keskivertokuulijalle, mutta kulttisuosiota on helppo povata. Jos paketista paljastuisi enemmän Garden of Crueltyn tasoisia pop-sävelmiä, olisi vain taivas rajana. Mutta nämä veijaritpa eivät ole yhden tyylin vankeja. Se on yhtä aikaa sekä kirous, että siunaus.