Y&T:n edellinen studiolevy ilmestyi 1997. Niinpä olisi helppo kuvitella, että pitkän tauon aikana syntyneitä biisejä olisi sellainen läjä, josta voisi vain valita huiput ja jalostaa niistä kelpo kokonaisuus. Jos tämän levyn syntyprosessi noudattaa edes vähän hahmottelemaani kaavaa, niin ainoa mitä voi sanoa on voi voi!

Dave Meniketti joukkioineen on saanut aikaan väsyneen ja ikävystyttävän levyn, joka muistuttaa enää hyvin etäisesti siitä bändistä, joka takoi 80-luvulla klassikon toisensa jälkeen. Meniketti itse on menettänyt äänestään paljon, miehen laulu on vailla pontta ja siihen on tullut kosolti räkää. Kitara sentään soi lähes vanhaan malliin, mutta löysät ja laiskanpulskeat kappaleet eivät tarjoa parasta mahdollista alustaa taitojen esille tuomiseen. Ei Menikettille, eikä toiselle kitaristille John Nymannille. Meniketti ja basisti Phil Kennemore edustavatkin tällä kertaa muuten ainoina alkuperäisjäseniä, rumpali Leonard Haze on sitten viime näkemän poistunut rivistöstä. Valitettavasti, sillä Mike Vanderhule kuulostaa olevan väärässä ympäristössä, soitto ei svengaa yhtään ja kuulostaa parhaimmillaankin kolistelulta.

Itse kappaleista avaus On With The Show edustaa parhaiten sitä, miltä tämän levyn olisi pitänyt kuulostaa. Se sisältää sentään jonkin verran kaikuja Y&T:n loistokkaasta historiasta, vaikka eteneekin tahmeasti. Jatkossa ainoastaan nopeampi pala Blind Patriot kykenee samaan. Shine On ja I Want My Money ovat miltei tarttuvia, siis tässä seurassa siedettäviä. I’m Coming Home alkaa lupaavan reippaasti, mutta lässähtää pian. Facemelterin huippukohdat on siten lueteltu. Eikä niistä mikään olisi huippua vanhoilla levyillä, ei edes tuolla kolmentoista vuoden takaisella Endangered Speciesilla.

Sävellysten heppoisuudesta huolimatta kitaraosuuksista saattaa löytää joitain mukavia oivalluksia, samoin kuin kertosäkeiden lauluosuuksista tarttuvuutta, mutta siinä se. Joko bändi on ikääntynyt pahasti, tai sitten tämäkin levy käy esimerkkinä hyvän tuottajan tärkeydestä. Tai molemmatkin vaihtoehdot yhtä aikaa. Moni veteraanisarjan orkesteri ei tee uusia levyjä lainkaan, vaan kiertää vanhojen hittien voimalla. Se ei tämän näytön perusteella olisi ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto myöskään tässä tapauksessa.