2cl vodkaa, 2cl kahvilikööriä, maitoa ja jäitä. Näin valmistuu leppoisa, lähinnä laktoosi-intolerantikoille petollinen juomaseos. Valkovenäläisen Re123+:n resepti on tietynlaisessa primitiivisyydessäänkin huomattavasti monimutkaisempi.

Parhaimmillaan tiettyjä amerikkalaisia dronemestareita lähentelevä Magi on ritualistista puhdasta laulua, harmonikkaa, kitaraa ja rumpuja sisältävä, omalaatuinen ja kokeileva levytys. Esimerkiksi puolituntisessa Way To The Sonissa mennään pelkän laulun ja harmonikan voimin varmaan kymmenisen minuuttia. Parempi puoliskoni kutsui tätä ääntelyä ahdistavaksi ja pahaenteiseksi, mutta mielestäni kappaleen tunnelma on lähinnä puhdistava. Loppua kohti biisi vapautuu ehkä liiaksikin muovautuen kohti hieman tavanomaista post-metallia.

Magi syntyy luonnollisesti toistosta, mutta puuduttava ei levy oikeastaan missään vaiheessa ole. Levyn soundi on orgaaninen ja instrumentaatio minimalistinen. Three In A Desert pöllyttelee yksinkertaisen hypnoottisine rumpukomppeineen ja vähäeleisine kitaradroneineen ensimmäiset seitsemän minuuttia niin sanotusti tutkan alla, ennen kuin se purkautuu lopuksi ehkä hivenen tympeään noise-osaan. Gold, Ladan, Mirra trippailee puolestaan pehmeämmin, helppotajuisemmin, kauniimmin ja ulkokultaisemmin. Itse asiassa tämä tunnelmaltaan ilmava ja soundiltaan voimakkaasti kaiutettu, yksinkertaisen kitaranäppäilyvariaation varaan rakentuva biisi on koko lailla eri maailmasta kahden ensimmäisen raidan kanssa.

Kokonaisuutena Magi on siis harmillisen hajanainen ja epätasainen. Jos koko levy olisikin yhtä mielenkiintoista ja vangitsevaa kuin Way To The Sonin ensimmäiset 20 minuuttia, niin puhuttaisiin todella upeasta drone-eksperimentistä.