Helevorn on taas näitä bändejä, joita sopii tietyissä piireissä kutsua doomiksi turpasaunan uhalla. Silti kaikki tietävät mistä on kyse, jos espanjalaisbändin kakkoslättyä, Forthcoming Displeasuresia, kutsuu gothic doomiksi. Helevorn on siis niitä bändejä, jotka kiskovat illalla auringon nielusta alas, hukkaavat aamuyöllä paratiisin ja löytävät aamulla morsiamensa kuoleman kielistä.

Forthcoming Displeasuresilla ei vältytä tavanomaiselta örinä/puhdas-vaihtelulta, syntikkajousimatoilta, jylhästi hidastelevilta, murheisilta kitaramelodioilta, eikä viulun valitukselta. Levyn kuuntelusta jää vähän sama tunne kuin katsoisi jotain tuttua, siirappista ja katkeransuloista rakkaustarinaa puolinopeudella joltain 90-luvun puolivälin VHS-kasetilta. Juoni on äärimmäisen tuttu ja näyttelijöiden hidastuksissa ylikorostuvat mikroilmeet ovat millilleen kohdallaan. Tragikoominen pohjavire on siis vahvasti läsnä Forthcoming Displeasuresilla.

Bändin ja levyn eduksi on kuitenkin todettava, että niin soundien kuin sävellyksien osalta Forthcoming Displeasures on laadukasta ja huolella tehtyä kamaa. Etenkin Jens Bogrenin avustuksella sorvatut soundit ovat huimasti keskimääräistä Solitude Productions- tai BadMoodMan Music -julkaisua paremmassa kuosissa. Sävellykset ovat niin odotusarvoisia, että loppua kohti levy väkisin väsähtää. From Our Glorious Days taitaa kuitenkin olla levyn paras biisi - muutenkin kuin siitä syystä, että se sattuu olemaan levyn avausraita. Jonain toisena päivänä Helevornin läpitunkeva oppikirjamaisuus saattaisi ärsyttää pahemminkin, mutta harmaan idlauspäivän taustalla se tuntuu verrattain luontevalta musiikilta.