Madder Mortemin viimevuotista Eight Ways -albumia biisin verran kuppaava Where Dream & Day Collide -EP on formaattina yleisesti ottaen turhauttava. Nimibiisistään sekä editoidun että täyden version esittelevä EP on kuitenkin Peacevillen bändeille ominainen, ja toki Madder Mortemin kaltaiselta, keskivertoa huomattavasti mielenkiintoisemmalta bändiltä kuulee uutta materiaalia mielellään missä formaatissa tahansa.

Madder Mortem saattaa olla yli 15 ikävuodesta huolimatta monille tuntematon tapaus. Lyhyesti kuvattuna bändi on omaperäisellä naislaululla varustettua, raskaanpuoleista progemetallia; ei kuitenkaan mitään erityisen teknissävytteistä menoa, vaan kokonaisvaltaisemmin ennakkoluulotonta metallimusiikkia. Where Dream And Day Collide -biisi edustaa Madder Mortemin rauhallisempaa, fiilistelevämpää puolta tuoden kevyimmillään mieleen jopa ruotsalaisen Paatos-yhtyeen. Kappale kehittyy ja aaltoilee komeasti ennen loppupuolen murskaavampaa riffiä. Jitterheartissa riffit ovat puolestaan pääosin raskaampia, vaikka myös tässä biisissä tunnelma vaihtelee salakavalasti. Itse asiassa niin salakavalasti, että punainen lanka tuntuu välillä olevan bändiltäkin vähän kateissa. The Purest Strain on joka tapauksessa luonteva jatke tai yksinkertaistus edellisestä biisistä. Kappaleen säkeistö svengaa samalla tavalla kuin - piru sentään - Rauli Baddingin Ikkunaprinsessa, ja raskaanpuoleisen kertosäkeenkin tahdissa voisi vaivatta tanssia jivea tai rock'n'rollia. Jos mielikuvat ovatkin hämmentäviä, on itse kappale poikkeuksellisessa svengaavuudessaan todella luontevan ja hienon kuuloinen.

Vaikka Quietuden kaunis ja hauras tunnelmointi vie vuorostaan ajatukset lähelle Sigur Rósia, kuulostavat kaikki tämänkin EP:n kappaleet Madder Mortemin tekemiltä. Tyylillinen hajanaisuus onkin tämän bändin kohdalla ehkä enemmän harhakuva, mutta kieltämättä reilut 20 minuuttia kellottava EP on näin moniaalle kurkottavan, kunnianhimoisen materiaalin kohdalla lopulta kuitenkin hyvä ja helpommin hallinnassa pysyvä formaatti.