Matalia, säröisiä kitaravalleja, surumielisiä syntikkamelodioita, olemassaoloaan anteeksipyytäviä laulusäkeitä, maailmanluokan tuotantoa, puksuttavia sekvenssereitä. Niistä on End of Youn tuorein levy Remains Of The Day tehty. Se on tehty myös aivan liian monesta unohdukseen vaipuvasta raidasta, dynamiikan ja uskalluksen puutteesta, haukotuksista, tylsyydestä.

Aikaisemmat kaksi albumiaan Spinefarmin kautta julkaissut End of You kokeilee nyt siipiensä kantavuutta ja julkaisee uusimman levynsä itse. Levylle on loihdittu maailmanluokan soundit ja niitä onkin varmasti hiottu pitkään; samalla on tullut hiottua ehkä hieman liikaakin sillä minkäänlaista särmää tai tarttumakohtaa ei tältä kiekolta löydy. Levy jää mieleen kuin harmaa Toyota syyssateessa, innostaa saman verran kuin ämpärillinen piimää ja herättää kielikuvia kuten lautasellinen haaleaa kaurapuuroa.

Promon mukana tulleen tiedotteen mukaan albumille päätyneet 10 kappaletta on raakattu kolmenkymmenen valmiin biisin joukosta; ihan kuin tällä tiedolla olisi jonkinlaista merkitystä. Merkitystä on sillä onko kuultavaksi saatu hyviä biisejä tai tarttuvia hittejä, tällä kertaa materiaali on niin tasapaksua että oikein mikään ei erotu joukosta edukseen. Se on sikäli harmillista että bändin soitto ja soundit ovat selkeästi ammattipohjalla mutta kun jalka ei vipata niin ei. Lähimpänä onnistumista lienee kappale Just Dance, biisi jonka kertosäe toimii asiallisesti ja muutenkin raita omaa jonkinlaista omituista kohtalonomaisuutta. Muuten levyn parasta antia on syntikkaosasto jota ilman kuuntelusta muodostuisi tuskastuttava prosessi.

"Nahkeita pahveja", kuten aikoinaan legendaarista palstaansa Suomi Finland Perkele -lehteen kirjoitellut Sami Tenetz jostain levystä kommentoi.