|
1. Racines Denudees
2. Florlege Lunatique Occulterment Revelateur
3. The Four Names of the Living Threatening Stone
4. Aborted
5. Beyond the Mirrorthrone
6. The Notion of Perfect
7. Moi Mort....
8. Of Wind and Weeping
Kesto: 52:46 |
Mirrorthrone on yhden miehen bändi, jonka debyyttialbumia julkaisija Red Stream luonnehtii black metalliksi romantiikan ja barokin säväyksillä sekä klassisen
musiikin vaikutteilla. Barokista tai klassisesta musiikista en nyt tiedä, sillä Mirrorthronen musiikki tuntuu koostuvan suurimmalta osalta koskettimista ja
rumpukoneesta ja black metal -elementitkin ovat aika vähissä, ellei sitten bm-bändiksi tituleeraamiseen riitä särökitara ja muutamat rääkyvokaalikohdat. Niin
tai näin, Mirrorthronea on vaikea luonnehtia edes varsinaisesti metallibändiksi, sillä pääpaino on kosketinkuvioilla, melodisilla riffeillä ja herkän
tunnelman luomisella. Rumpukone kuulostaa vähän hätäisesti ohjelmoidulta, ainakin mitä tulee itse sovitustyöhön ja käytettyihin sampleihin, mutta ilmeisesti
tämäkin aika on sitten hyödynnetty koskettimien kanssa säveltämiseen. Kitaran rooli tuntuu olevan syntikoihin nähden varsin toissijainen, joten bändistä ei
jää kovinkaan metallinen maku suuhun. Biisit kuulostavat lähes poikkeukselta vasemmalla kädellä sävelletyiltä, sillä tarttumapintaa niistä ei löydy kuin
yksittäisten elementtien kohdalla ja kokonaisuus osoittautuu varsin kaoottiseksi kaikin puolin. Tyylinsä puolesta viittauksia löytyy Otygiin tai muihin
samanhenkisiin bändeihin, mutta paljon huonommin tehtynä ja ilmeisesti Mirrorthrone kaipaisi lisää jäsenistöä jos ei itsekritiikki riitä kehnon tai surkean
materiaalin pois karsimiseen.
Jos itse musiikkipuoli ei säväytä, vaan lähinnä ärsyttää, niin tuotantopuoli ei paremmaksi pistä. Rumpukone on sieltä pahimmasta päästä niin soundien kuin
ohjelmoinninkin saralla ja syntikoitakin voisi näin synavetoisessa musiikissa hieman mielikuvituksellisemmin käyttää. Nyt lopputulos kuulostaa liian
muoviselta saman äänen toistolta, mutta kenties se on tarkoituskin. Kun päälle vielä lisätään täysin munaton kitara, joka ei oikeastaan edes kuulosta
kitaralta kuin hetkittäin, on soppa varsin vastenmielisen hajuinen. Positiivisena seikkana voi kuitenkin mainita, että herra Vladimir osaa laulaa niin
puhtaita kuin rääkylaulujakin, mutta yksinään ne eivät valitettavasti kovin kauas jaksa kantaa. Mukana on myös vierailevan naikkosen laulua, mutta ilman
bookletiä selailemalla tuokin tieto olisi jäänyt huomaamatta - liekö vika sitten kuulijan korvassa vai mihin lienevät nuo laulut kätkeytyneet?
Usean kuuntelukerran jälkeenkään en levystä löydä juuri muuta hyvää kuin mr. Mirrorthronen laulutaidon sekä sen seikan, että levy vihdoin loppuu ja lopettaa
soittimessa pyörimisen. On harmillista, että näinkin demotasoista materiaalia viitsitään julkaista, mutta kaipa tästäkin tekeleestä joku saa jotain irti,
mikäli vain pystyy sen pakottamatta loppuun asti kuuntelemaan.
26.06.2003, Serpent |
|
