Soulmakerin omintakeista musiikkia näkee mainostettavan thrashina, mutta levyä vähänkin kuulevan on varmasti vaikea moista väitettä sulattaa. Thrashia tästä ei saa juuri mitenkään vääntämällä, mutta sen sijaan kaikuja metal- ja hardcoresta seassa on, ja näitä tuntemuksia korostavat voimariffien ohella Marina Viottin ajoittaiset hooceemäiset rähinäosuudet. Olisikin mielenkiintoista kuulla yhtyeen aivan alkupään materiaalia, sillä bändi starttasi uransa perinteisen heavy metalin saralla.

Alkuun levy herättää hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, sillä sen luokittelu – analyyttiselle ihmislajille ah niin tavallista ja turvallista – tuntuu melko vaikealta. Musiikki ei ole mitenkään suunnattoman raskasta, mutta kyllä Discordancesin voi metalliksi huoletta laskea. Kuitenkin toistokertojen kasvaessa tämä parhaimmillaan koukuttaa mukaansa, mutta ymmärrän helposti myös täysin vastakkaiset reaktiot. Se on ainakin selvää, että Soulmaker tuskin ketään kylmäksi jättää.

Itse biisit eivät ole vaikkapa riffi- tai sovituspuolelta tarkasteltuna mitään maailman ihmeellisimpiä ja originelleimpia luomuksia, mutta hyvinhän nuo asiansa ajavat. Sen sijaan levyn ehdottomana täkynä pitäisin Marina Viottin uskomattoman heleitä ja erinomaisen tarttuvia laulumelodioita. Vaikka nuo mainitsemani metalcoremaisuudet itselleni tökkivät, on niitä onneksi sen verran vähän kokonaisuuden kannalta, etteivät ne levyä pilaa. Omaan makuun parhaiten kolisevat kaksi ensimmäistä raitaa, Married to a Ghost ja A Vide, mutta myös Inch Allahissa on jotain mystisesti koukuttavaa.

Discordances on ymmärtääkseni bändin itsensä julkaisema debyyttilevy, mutta enpä todellakaan ihmettelisi kuullessani jonkin lafkan tämän siipiensä suojaan napanneen. Ainakin musiikilliset ansiot ja koukut siihen helposti riittäisivät. Ja kun ensimmäinen täyspitkä on näin toimiva ja kypsä, uskoisin bändin vain petraavan tästä seuraavalle levylleen. Vallan mielenkiintoinen tapaus siis, mutta oppirahojakin yhtye varmasti joutuu maksamaan: miksi ihmeessä lähettää niin ranskalaisille tavallisen ylimieliseen tyyliin promosaate ranskan-kielisenä kun promootiohommissakin sitä bisneskielten äitiä, lontoota, osaavat jopa useimmat italiaanot…?