Re-traced on Cynicin välityö, jolla versioidaan uusiksi neljä kappaletta 2008 ilmestyneeltä loistavalta Traced In Air -albumilta ja pistetään kaupan päälle yksi kokonaan uusi kappale, Wheels Within Wheels. Muuhun Cynic-tuotantoon verrattuna Re-tracedin ratkaisevin ero on se, että yhtyeelle niin leimalliseksi muodostuneet "robottivokaalit" eli Paul Masvidalin vokooderilla käsitelty laulu esitetään prosessoimattomana. Biisien sovitukset kallistuvat entistäkin enemmän jazziin, yhtyeen instrumentaatiosta on tehty akustisempaa eikä yhtenä Cynicin suurimpana piirteenä pidetty tekninen death metal kuulu Re-tracedilta enää vähimmässäkään määrin. Paljastavien sovitustensa myötä kappaleet saavat rauhallisemman, bändiä tuntemattomille ehkä myös "normaalimman" ilmeen, lähestyen soitannollisessa moni-ilmeisyydessään jo post-rockin reviiriä.

Minin neljä Trace In Airilta uusiksi sovitettua ja myös nimiltään karsittua kappaletta ovat Space For This, Evolutionary Sleeper, Integral Birth ja King of Those Who Know, joista Kingin alkupuoli Rhodes-pianoineen liippaa jo vähän liian läheltä suuresti vieroksumaani smooth jazzia, mutta siinäpä ne minin huonot puolet olivatkin. Spacen  sovitus on kuin minimalistista, mutta progressiivista elektronista musiikkia puoli-ilmaisilta kuulostavine naksutuksineen. Levyn post-rockmaisin veto, Evolutionary  on kuin kaikujen kattama avaruuden autius, jossa Masvidal unelmoi ääneen tajuntansa tuonpuoleisesta suuremmasta totuudesta. Integral  suo kuulijalle mahdollisuuden kuulla Cyniciä tähän mennessä riisutuimmillaan, sillä se esitetään säästeliästä urkupohjaa ja puhesampleja lukuunottamatta kokonaan akustisena ja ihmisäänin. On suorastaan hämmästyttävää, miten hyvin yhtyeen omaleimainen ilme siirtyy myös sovituksista alastomimpaan. Muita kappaleita sähköisempi, muttei säröisempi Wheels Within Wheels puolestaan on se "tavallisempi" Cynic-biisi, joka kostuttaa odottavat kielet progenerojen seuraavaa albumia odotellessa.

Bändin ilmiselvimmistä tavaramerkeistä ja science fiction -piirteistään riisuttuinakin biisit todistavat, että millä tehokeinoilla tahansa Cynic päättääkin teoksensa kuorruttaa - tai jättää kuorruttamatta - hyvä biisi tulee aina olemaan hyvä biisi. Progessakin.