2000-luvulla tasaiseen tahtiin täyspitkiä lättyjä julkaissut espanjalainen Mistweaver vetää melodisen death metalinsa eteläeurooppalaisen filtterin läpi. Pääosin keskitempoisen musiikin tunnelmaa ei pelätä viedä 90-lukuisen romantisoituun tunnelmaan, josta kajastaa läpi ennen kaikkea Moonspellin, mutta myös brittiläisen death/doomin vaikutus.

Vaikka Mistweaver luottaa sekä melodioissa että taustoissa ennen kaikkea kitaroihin, löytyy levyltä myös kosketinosuuksia, jotka olisi yhtä hyvin voinut leikata armotta pois. Siinä missä kitaraliidit ovat paikoin hyvinkin maistuvia, ja esimerkiksi Into The Realms Of The Dead on juuri sopivan tarttuva kappale, ovat levyn kosketinmelodiat totaalisen redundanttia kamaa. Ennen kaikkea Through The Gate Of Timeless Departuren kosketinkuviot ovat kuin suoraan alakoulun musiikinkirjan luvusta "pentatoninen asteikko". Samaisen biisin rakenne on kieltämättä muutenkin pirstaleinen.

Nopea tutustuminen Mistweaverin varhaisempaan tuotantoon kertoo, että bändi on Tales From The Gravella tiputtanut tempoa ja vähentänyt paitsi folk-vaikutteita, myös ilmeisimpiä goottimelodioita. Vanhasta tyylistä muistuttaa etenkin Another Endless Nightin ajoittain kipakka folk/power-meininki, mutta yleisesti ottaen tummempi suuntaus on Tales From The Gravella mielestäni bändille oikea. Kieltämättä bändillä on tuore tyylinsä vielä vähän hakusessa, sillä Into The Realms Of The Deadia lukuun ottamatta tyylipuhtaimmat kuviot jäävät levyllä kuulematta. Pieni hapuilu ei ole yllättävää, sillä keskitempossa jyrisevä, tumman romanttisella terällä varustettu metalli on mielestäni yksi vaikeimmista metallin tyylilajeista. Se linja, joka jakaa bändit imelän ilmeisiin ja tumman ylväisiin voi nimittäin olla kiero ja katala. Vielä tällä erää Mistweaver astelee pahaa aavistamatta hajareisin tuon linjan molemmin puolin. Levyn materiaali onkin harmillisen epätasaista niin tunnelman kuin laadun osalta.