Cold Ratissa on heti alusta alkaen jotakin häiritsevää. Kannessa murheilee lastenlelu, kun taas bändikuvissa irvokkaasti hymyilevät kasvot nautiskelevat erinäisiä verta vuotavia hedelmiä. Musiikki ei helpota tilannetta – kun on varautunut johonkin perverssiin mekkalaan, korviin ilmaantuukin haaleankeveitä säveliä ja lähestulkoon leppoista fiilistä. Missä siis mennään?

Cold Rat on kahden muusikon, Tomas Lamasin ja Sten Heiskasen luomus, johon on rekrytoitu kasa osaavia multi-instrumentalisteja torttua tukevoittamaan. Lopputulos on pehmeää tunnelmointia, jossa voi maistaa Mr. Bunglen rennoimmat hetket ja myös utuisen progenkin. Muutamaan väliin heitetään pientä jazzinpoikasta, ja huilukin vierailee biiseissä. Itse yhtye kutsuu musiikkiaan "alternative softcore heavypopiksi", jottas tiedätte.

Yhtyeessä on talenttia, ja niinpä kokonaisuus svengaa mukiinmenevästi. Joskus biisit heilahtavat yhdentekevän hissimusan puolelle, mutta pääosin Terror of the Imaginary Child pysyy plussan puolella. Lamasin fiilistelevät laulutkin maastoutuvat hyvin musiikin sekaan ja tuovat mukaan lisää eteerisyyttä; tosin etenkin levyn alkupuolella tyyli tuntui hieman haeskelevalta.

Pehmeän kuoren sisältä löytyy särmiä, olkoon ne sitten sanoitusten nihilistiset sanakäänteet tai melodioihin hiipivät kuolemansävyt. Vaikka mikään sataprosenttisen koukuttava teos Terror of the Imaginary Child ei olekaan, osoittaa Cold Rat osaavansa leipoa pehmeyden sisään viiltävää ja hyytävää tunnelmaa.