Baltiasta kajahtaa jälleen. Skyforger on palannut pitkän hiljaisuuden jälkeen sorvin ääreen, mutta karhununta latvialaiset pakanat eivät ole sentään viettäneet. Ensitöikseen Kurbadsin nauhoitusten jälkimainingeissa yhtye teki loikan suurempien kalojen altaalle liittymällä Metal Blade Recordsin arsenaaliin. Selvästikään kyseessä ei ole sama Skyforger kuin lähinnä black metal-painotteiselta debyyttialbumilta Kauja Pie Saules tuttu latvialaisryhmä, vaikka bändin kehityskulku tavanomaisemman folk metalin suuntaan selkeästi kuviteltavissa onkin. Hiljaiselon aikana kitaristinvaihdoksia läpikäynyt kvartetti on myös kasvanut viisikoksi, kun mukaan on tarttunut perinnesoittimien taitaja Kaspars Bârbals. Skyforgerin juuret ovat metallin lisäksi yhtälailla myös Baltian kansanmusiikissa sekä tarustossa ja Kurbads viittaakin kokoelmaan kansantarinoita, joiden yhteisenä teemana on sankariksi kasvaminen myyttisten koitosten kautta.

Avauskappale Curse of the Witch käynnistyy räyhäkkäästi susien ulvonnan ja jyräävän riffin saattelemana. Paljon lupaavan alun jälkeen Kurbads kuitenkin lässähtää hieman käsiin ja tunnelmat ovat vaihtelevia. Ajoittain kitaristikaksikon riffeissä on ytyä ja mukaan on ujutettu sopiva annos melodioita, mutta paikoin taas Skyforger tyytyy kaikin puolin ilmeettömään junttaukseen ja läpsyttelyyn, jota munaton rumpusoundi ei ainakaan pelasta. Vaikutteensa Skyforger ottaa nykyisin vahvasti perinteisen heavy metalin puolelta. Kurbads ilmentää kursailematta ajattomia perinteitä niin hyvässä kuin pahassakin, kitaroiden ja pillien yhteisharmonioista tuplabasarien liikakäyttöön.

Skyforger on viljellyt musiikissaan jos jonkinlaista soitinta jo aiemmin, mutta Kurbadsilla varsinkin monenmoiset pillit ovat aiempaa keskeisemmässä osassa. Albumin pirteää puolta edustava Son of the Mare muistuttaa varsinkin tältä osin sveitsiläistä Eluveitietä. Vaihtelua keskitempoiseen kokonaisuuteen taas tuovat melodisilla ja vauhdikkailla riffeillä ratsastavat The Devilslayer ja In the Underworld. Peterin heimosoturin lauluääni ja latvian kieli tuovat oman vivahteensa soppaan, ajoittain muistuttaen etäisesti jopa Skyclad/Sabbat-legenda Martin Walkyieriä, mutta kokonaisuutena Kurbads kahlaa kuitenkin liian sameissa vesissä. Ensimmäisen tunnetulle levy-yhtiölle tehdyn albumin kohdalla arveluttaa hieman, ettei pyrkimys olisi luikahtaa sieltä, missä aita on matalin. Skyforgerin vaikutin pienten kansojen tulkkina on kiitettävä, joten sitäkin harmillisempaa on, ettei Kurbadsin musiikillinen anti yllä korkeammalle.