Krokus on koko 36-vuotisen olemassaolonsa ajan ollut riveiltään elävä ja toraisa ryhmä, jolle kahden perättäisen albumin teko samalla kokoonpanolla on ollut saavutus. Voimahahmot basisti Chris Von Rohr, kitaristi Fernando Von Arb ja vokalisti Marc Storace ovat yhdessä ja erikseen pitänet bändiä liikkeessä rumpalien ja kakkoskitaristien mennessä ja tullessa. Jatkuvasta muutoksesta huolimatta diskografiaan on kuitenkin haalittu seitsemäntoista studiolevyä ja kaksi liveä päälle.
Krokus palasi pari vuotta sitten yhden menestyneimmän levynsä, One Vice at a Timen, kokoonpanoon, mikä näkyi ainakin profiilinnostona, sillä levy-yhtiöksikin on taas valikoitunut iso merkki. Musiikissa miehistönmuutokset eivät niinkään ole kuuluneet, vaan pohjana on aina ollut 70-luvun AC/DC:n ja Rose Tattoon kaltainen boogierock. Hoodoolla tempo on tosin vähän laskenut, joten ZZ Topin kolmenkymmenen vuoden takainen tuotantokaan ei ole nyky-Krokuksesta kaukana. Kappaleet rullaavat mukavasti eteenpäin, vaikkei lähes Screaming in The Nightin –tasoisen hiturin, Ride Into The Sunin, lisäksi aivan kukkeinta Krokusta olekaan tarjolla.
Krokus on aina ollut kova poika lainailemaan ja Hoodooltakin on kuultavissa muista yhteyksistä tuttuja riffinpätkiä ja lyriikoita, mutta onneksi suht hyvällä maulla tehtynä. In My Blood tosin menee toteutuksessaan turhankin lähelle AC/DC:n War Machinea. Vanhan moponraadon, Born To Be Wildin, tuhannesensimmäinen uudelleenversiointi pitäisi myös käsitellä vähintäänkin YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Marc Storacen bonscottmainen ulosanti on kuitenkin kunnossa, eikä parin 80-luvun videon perusteella syyttä suotta sukkahousumiehinä pidetty ryhmä kuulosta muutenkaan väsähtäneeltä. Rumpali Freddy Steadyn nykykunto tosin hieman epäilyttää, sillä kannessa on vierailevana muusikkona mainittu sessiolegenda Kenny Aronoff.
Hoodoo on saanut vanhoilta faneilta yllättävän ristiriitaisen vastaanoton. Omasta mielestäni levy on onnistunut jatko alati elävään Krokus-saagaan. Kyllä näiden miesten rock’n’roll - käsipäivää otetaan aina ilolla vastaan.
29.04.2010, Mika Penttinen |