Olutporukoista morjes, sano Blizzardin ukko levyä tehdessään. The Roaring Tanks of Armageddon on sakemanniyhtyeen toinen täyspitkä tuleminen ja luvassa on edeltäjänsä lailla alkoholipitoista äijäilymetallia Motörheadille kumartaen, maskuliinisen metallin nimeen vannoen.

Edeltävästä levystä on parannettu, oikeastaan monellakin tavalla, vaikka edelleen 80-lukuinen yksinkertainen jyräys onkin homman nimenä. Biisit ovat junttiudessaankin reheviä, meneviä ja yksinkertaisesti metallipitoisia. Teknisyys ja kaikenlainen hienostelu on mukana nollaprosentilla, tämä levy on kuin eläköön-huuto yksinkertaiselle kaljarokille ja hieltä tuoksuvalle metallille.

Siinä missä edeltäjällä vaivasi vokalistin omaleimainen, mutta samalla melko rasittava, liki kirjaimellisesti sikamainen ulosanti, on tällä kertaa karjuva laulutyyli mukavalla tavalla raspisempi ja samalla kertaluokkaa tai kahta toimivampi. Niin ikään biiseistä on pudotettu pois tietynlaiset toistoon perustuvat rasitteet ja materiaali on kossupullon verran hittimäisempää.

Omaperäisyydestä viis, Blizzard toimii tällä tekeleellä kuin hyvä koverbändi juhannusfestivaaleilla. Soundit ovat kunnossa ja krapulakin tulee vasta jälkikäteen, joten näillä eväillä jaksaa röhistä. Jos liika urpoilu ei (vielä) korviin satu, paketti toiminee myös uudemman Darkthrone-fanikunnan "punkkiin" kyllästymättömille.