Industrial metal tuntuu monesti pohjaavan thrash metaliin, mutta ruotsalainen Man.Machine.Industry on paholaismaisesta imagostaan huolimatta rokkaavampi ja samalla valtavirtaisempi tapaus. Sanoja helisevällä nimellä varustetulla White Trash Devil in a Jesus Christ Posella teollinen ei siis leikkaa korvalehtiä, vaan pikemminkin lujittaa ja tiukentaa soitantaa. Samalla levystä jääkin varsin viileä yleiskuva.

En oikeastaan oikein ymmärrä sitä tapaa, jolla Man.Machine.Industry albumilla elämöi. Industrialvaikutteet eivät tee levystä sen enempää tanssittavan iskevää, moniulotteista kuin kirpeän väkivaltaisesti viiltävääkään. Jäljelle jää lupa kuulostaa indun nimissä hengettömältä. Rankkaa tai relevanttia tämä tuskin kovin monelle onkaan. Vokalisti J.B ääntelee vuoroin puheenomaisella, vuoroin melodisesti huutavalla aksentilla, mutta potkua miehen äänestä ei tunnu löytyvän tarpeeksi tällaiseen musiikkiin.

Levyn paras biisi lienee jonkinlaista oopperalaulusamplea hyödyntävä Why Heroes Fade Away, jossa on mielestäni ideaa enemmän kuin levyn muissa kappaleissa. Heti seuraavassa To Face the Dirt from Below'ssa tuntuisi olevan myös keskivertoa enemmän potkua ja vauhtia. Kokonaisuudessaan sanoisin kuitenkin, että jään kaipaamaan Man.Machine.Industryn musiikkiin reilusti lisää röyhkeyttä ja "edgeä" muutenkin. Tällaisenaan se on harmillisen unohdettavaa kamaa.