Niin melodisen death metalin kuin niin sanotun Göteborg-soundin kulmakivibändeihin lukeutuva eli aikanaan vain lyhyen uran, mutta paloi sitäkin kirkkaammalla liekillä. Vuosien 1992-1995 välille mahtui neljä täyspitkää levytystä sekä alunperin demona työstetty Gardens of Grief ep. Kokopitkistä etenkin joutsenlauluksi jäänyt Slaughter of the Soul on jäänyt monien mieleen todella kovana modernina klassikkona, jonka tiukkuutta ei kiistäminen, etenkään sen edustamassa alagenressä.

Bändi kuitenkin kokoontui uudestaan yhteen vuonna 2008, noin kaksitoista vuotta hajoamisensa jälkeen, tehdäkseen ikäänkuin jäähyväiskiertueen - faniensa iloksi totta kai. Yksi näistä viimeisistä keikoista saatiin kokea Saksassa, Wacken-festivaaleilla elokuussa 2008, jonka allekirjoittanutkin pääsi livenä todistamaan. Nyt tuo mahtava keikka on saatu yksiin kansiin, 70-minuuttiseksi kokonaisuudeksi kuvakollaasilla varustetulla kansiviholla varustettuna.

Purgatory Unleashed keskittyy biisimateriaalinsa puolesta vähemmän yllättävästi juuri Slaughter of the Soul -levyn kipaleisiin, mutta onneksi jokaista levytystä on muistettu vähintään yhden biisin verran. Uudempi anti kuitenkin dominoi ja soundien että laulun osalta tämä on vain hyvä piirre. Bändin aggressiivinen, mutta melodinen ja repivä death metal toimii livenä maittavasti, joka vain lisää bändin hajoamisen harmittavuutta. Onneksi tämä on taltioitunut myös levylle hyvin, jos nyt aivan studiolevyihin tätä ei kehtaakaan verrata. Sen verran yleisöä kuitenkin kuullaan taustalla, että live-fiilis herää hyvin eloon.

Bändiä aiemmin kuulemattomalle Wacken-live ei ole lainkaan hassumpi tapa tutustua yhtyeeseen, mutta erityisesti faneja silmällä pitäen tuntuu kiekko olevan suunnattu. Mitään erityistä ekstraa levy ei sisällä, joten tuotoksena levy enemmänkin täydentää hyllyä kuin sinänsä tarjoaa mitään varsinaisesti uutta siihen. Kuriositeettina kansivihossa on iso läjä kuvia bändistä, aina lapsuusajoilta myöhempiin vaiheisiin asti.

Levyn live-soundit ovat yllättävän hyvät, aina erottuvaa bassokitaraa myöden, mutta edellä mainitun SotSin täydellistä tuotantoa ei paketti sentään tavoita. Vokalisti Lindbergin ääni sen sijaan tuntuu olevan edelleen karkean raa'assa terässään. Vaikka en normaalisti paljoa live-levyistä nykypäivinä välitäkään, on myönnettävä, että Purgatory Unleashed on kovatasoinen lataus. 70 minuuttia yhtä Ruotsin kovimmista bändeistä on kova suoritus, etenkin näin viimeisen kuolinhuudon muodossa. Hyvästi, At the Gates, ja kiitos viimeisestä.