Viiden britin muodostama Order of Voices uppoutuu debyytillään vaihtoehtorokin maailmaan, johon sotketaan sujuvasti vaikutteita progen ja raskaamman rockin puolelta.

Täytyy heti alkajaisiksi todeta, että Leigh Oates -nimeä totteleva laulajaheppu on enemmän kuin mies paikallaan. Albumin laulusuoritukset ovat kauttaaltaan tunteikkaita, vahvoja tulkintoja, ja äänensä on korville silkkaa hunajaa ja mansikkahilloa. Yksinkertaisesti sanottuna toimii, olipa kyseessä hieman vauhdikkaampi pala Burn Black Lightin tyyliin, tai riisuttu, ambientmainen Then Fall.

Harmi vain, ettei Order of Voices tarjoa musiikilllaan saman luokan mahtavuutta, vaikka muutamassa kappaleessa palaset ovatkin mainiosti kohdillaan. For Me avaa albumin hidaskäyntisyydestään huolimatta mukaansa tempaisten, pohjaten voimakkaan laulutulkinnan lisäksi groovaaviin bassolinjoihin. Yhtye luottaa muutenkin vahvasti seesteisiin tempoihin, mikä tarjoaa vähänkään rivakampaan vauhtiin tottuneelle oman haasteensa. Aavistuksen nopeammin kulkevat Burn Black Light  ja Forgiveness ovat avausraidan ohella albumin parhaiten rullaavia kappaleita. Don't Falter sijoittuu lätyllä biisien keskikastiin, mutta selkeät Porcupine Tree -viitteet hymyilyttävät.

Order of Voicesista ja sen debyyttialbumista ei oikeastaan löydy mitään valitettavaa, vaan se suoriutuu kepeällä koukerolla varustetusta hitaasta rokkailustaan mainiosti, unohtamatta uskomattoman hienoja vokaaleja. Sen edustama musiikillinen tie ei vain täysin kohtaa oman makuni kanssa, vaikka olisi kuinka hyvin tehtyä.