Ruotsi on helposti yksi maailman suurimmista kuolonmetallin tuottajista, jos ei nyt muuten, niin ainakin asukaslukuun suhteuttamalla. Eikä ihme, sillä onhan maalla pitkät perinteet erilaisen kalmansurvonnan parissa. Myös uusia bändejä ilmestyy tasaista tahtia ja yksi tällaisista tapaksista on jo muutaman vuoden kasassa ollut Syn:drom. Jos nimen perusteella tapaus ei vaikutakaan brutaalin death metalin tyyppiesimerkiltä, iskee With Flesh Unbound  luun kurkkuun tiukalla sisällöllään.

Debyyttilevyksi WFU on varsin kyvykäs esitys. Kiekon runsas puolituntinen sisältää brutaalia turpaanvetoa, raskasta riffittelyä paikoin hieman Nilen hengessä, tiukan tuotannon ja varsin äijämäistä murahteluvokalisointia. Eikä itse kappalemateriaalissakaan ole suurempia vikoja. Omaperäisyyttä tai erityistä mieleenpainuvuutta levy ei tarjoa, mutta muutoin asiat ovat hyvällä mallilla.

On vaikea löytää Syn:dromista mitään edellä mainittua omaleimaisuuden puuttumista suurempaa ongelmaa, vaikka toki biisipuolella olisi petrattavaakin; liian suuri osa biiseistä kun menee peruskaavaa nopean runttauksen parissa, hienoisia kikkailuja unohtamatta. Meno on kuitenkin hyvin tehtyä, joten sille löytynee paikkansa. Eri asia sitten onkin kaipaako maailma yhtä uutta Cannibal Corpse -sukupolven ryöpyttäjää lisää vai ei.